lauantai 22. maaliskuuta 2014

Tunnusmusiikkia

Osaan kirjoittaa vain öisin, kuulokkeet korvilla ja musiikki sopivalla voimakkuudella taustalla. Usein taustamusiikki on vain taustamusiikkia: kuumimpia hittejä, vanhoja suosikkeja tai ihan vain random-soittolistoja Spotifystä. Toisinaan joku biisi iskee ja siitä tulee kyseisen tarinan tunnari. Se täydentää tarinaa, kuvaa jotenkin osuvasti päähenkilöitä, juonta tai tunnelmaa, jopa auttaa kirjoittamaan, kun teksti tökkii. Seuraavaksi ajattelin esitellä ne. Kahden ensimmäisen kohdalla en muista mitään tiettyä kappaletta, mutta siitä eteenpäin taitaa lähes jokaisella olla omansa.

Hevosenleikkiä omi laulukseen Christina Perrin arms. Tämä vain on niin Siirin ja Samin elämästä. Siiriä edustaa erityisesti tämä kohta alussa:”I never thought that you would be the one to hold my heart”, ja Samin pätkä on kertosäkeen:“You put your arms around me and I'm home”. Muutenkin sanat ovat tässä kohdillaan, samoin musiikki. Perristä olen tykännyt tuosta esikoisalbumista lähtien, ja ensi kuussa ilmestyy seuraava levy, odotan innolla.

Seuraavaksi ilmestyi Joulupukki suukon sai. Tämän laulut mainitaankin jo novellissa. Anssi Kelan Uudet autot ja erityisesti Jenni Vartiaisen Duran Duran. Hienoja biisejä molemmat, eivät ehkä kerro enempää Noorasta tai Harrista kuten edellinen esimerkki, mutta täydensivät kivasti tarinan tunnelmaa.
Hups, vaikka sanoin, että lähes jokaisella on omansa, niin en kyllä muista Lännen urheimmalla tai Sydän kämmenellä –tarinoilla olisi mitään kummempaa biisiä…

Siipien ja juurien innoittajana toimi Tuure Kilpeläisen ja Yonan Tahtoisin, tahtoisin.

Ennen kaikkea ylevää

minä pyydä yhtään en vähempää

Minä tahtoisin tahtoisin tahtoisin

sut kokonaan

Minä tahtoisin tahtoisin

ees yhden yön omistaa

Jotenkin koin tämän laulun olevan enemmän Jooan näkökantilta. Ja onhan tämä ihana! Ei varmaan tarvitse ihmetellä sitä siirapin määrää, mitä teksteistä löytyy, kun kuuntelen tällaisia kirjoittaessani.
Tunne edellä tuntemattomaan odotutti aika pitkään sitä tiettyä biisiä ja vasta viimeistelyvaiheessa vastaan tuli Apocalyptican Not Strong Enough, tiesin heti, että tässä se on. Kappaleen teksti tuntuu jotenkin sopivan Mikaelin kamppailuun itsensä löytämisestä ja hyväksymisestä, mutta erityisesti: ”In your presence my heart knows no shame”, oli kuin naula päähän ja oikeasti auttoi lopun kanssa.

Nyt minulla on viisi tarinaa kesken, ja osalle on jo omat laulut löytyneet.

Coldplayn Fix You soi taustalla tarinassa, jossa mietitään kuinka paljon ensirakkauden pitää kestää.

Ihan vahingossa toinenkin Coldplaylta. Tämä tarina sijoittuu vähänniinku fantasiamaailmaan, mutta ei sieltä sitä romantiikkaa puutu vieläkään.


Taylor Swiftin The Way I Loved You on tunnari vähän vaikeammalle romanssille.
Neljäs on menettämisestä ja uuden löytämisestä ja viides ihan jo aikuisten maailmaan sijoittuva romatiikka/toiminta/joku-pläjäys.

Tärkeintä olisi nyt opetella kirjoittamaan päivisinkin ja silloin kun muita ihmisiä on ympärillä, saisin joskus jotain valmiiksikin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti