perjantai 20. kesäkuuta 2014

Palautteen tärkeydestä

Minähän olen siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut enimmäkseen pelkkää positiivista palautetta ja kiitosta, joten ehkä siitäkin syystä kaipaisin nyt kritiikkiä. (Kuuluisia viimeisiä sanoja…)

Kritiikissä on vähän negatiivinen kaiku, mutta oikeasti se on elintärkeää kehittymisen kannalta. Tärkeintä on, että palaute on edes jollain tavalla perusteltua. Tietysti mieluummin lukee ”Ihana <3” kommentin kuin ”Täyttä paskaa”, mutta jos paskaksi haukkumiseen lisätään, miksi teksti ei nappaa (epäuskottava juoni, tönköt henkilöhahmot, toistuvat kielioppivirheet…), niin otan mieluummin sen. Parhain palaute on tietysti se, mistä löytyy sekä kehuja että haukkuja.

Voin kyllä tunnustaa, että ne muutamat ei-niin-ylistävät kommentit ja parannusehdotukset ovat saaneet minut ensin puolustuskannalle, mutta jonkin tovin palautetta makusteltuani olen huomannut palautteen antajan olevan jokseenkin oikeassa. Ne huomautukset ovat saaneet minut kiinnittämään kyseisiin vikoihin huomiota seuraavassa tekstissä, ja toivottavasti parantamaan.

Jos minä joskus saan aikaiseksi edes yrittää oikean käsikirjoituksen kirjoittamista, tietysti luetutan sen mahdollisimman monella ihmisellä ja tyyliin pyydän heitä täyttämään 22 sivuisen palauteraportin avuksi korjailuun ennen kustantamoille lähettämistä (tämä siis todella kaukaisessa tulevaisuudessa, jos edes siellä). Näissä jatkotarinoissa ei ole tosi kyseessä, joten näitä ei kukaan minua lukuun ottamatta ole ennakkoon lukenut. Tavallaan olisi huojentavaa, jos olisi se hovilukija, jonka mielipidettä voisi kysyä ongelmakohdissa. Mutta en tämän harrastelun takia ole halunnut keltään pyytää apua, koska, kuten kaikessa muussakin, en halua olla kenellekään vaivaksi.

Joten jokainen teistä on nk. beta-lukija ja teillä olisi halutessanne mahdollisuus auttaa minua tulemaan paremmaksi kirjoittajaksi kertomalla huomioita ja parannusehdotuksia. Tiedän kyllä, että kunnon palautteen antaminen aiheuttaa päänvaivaa paljon enemmän kuin pelkkä lukeminen. Onhan jokaisen luetun kirjan jälkeen helppo sijoittaa se tykkäsin/en tykännyt/ihan jees –kategoriaan, mutta sitten kun pitäisi alkaa miettiä mikä teki kirjasta hyvän tai huonon, pitää miettiä paljon enemmän.

Höpisen nyt tästä kritiikistä, koska uusi jatkotarina on julkaisua vaille valmis. Tällä hetkellä inhoan koko perhanan räpellystä, kadun raskaasti, että ikinä aloitin tämän harrastuksen ja mieli tekisi vain siirtää koko juttu roskakoriin. Älkää huoliko, fiilis on ihan normaali näin ensi-illan lähestyessä. Olen ideoinut, kirjoittanut, korjannut ja lukenut tätä sepustusta kurkkuani myöten täyteen, enkä halustani huolimatta saa sitä enää paremmaksi. Yksin. Älkää kuitenkaan stressatko, ei se palautteen antaminen mitenkään pakollista ole, kyllä siitä omat kiksinsä saa, että ylipäätään tietää, että joku jaksaa lukea minun tekstejäni.

Juhlitaan nyt juhannus ensin rauhassa, ja sen jälkeen aloitan julkaisemisen. (Lue: minulta puuttuu vielä otsikko  :D)

Siispä hauskaa juhannusta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti