"Hei hei mitä kuuluu"

No, kiitos ihan hyvää.

Ajattelin ilmoittaa, että en ole kuollut tai hylännyt kirjoittamista ja tätä blogia, sekä vähän päivittää tilanteita.

Joulukalenterin jälkeen vannoin pitäväni kirjoituslomaa. Se kesti neljä päivää.

Kirjoittaminen sujuu vaihtelevasti. Joka päivä olen vähintään sen yhden virkkeen pakertanut, kuten olen itselleni luvannut. Tuon lisäksi toisinaan tulee tuhansia sanoja päivässä ja toiset päivät menevät pasianssin peluuseen, silloin kun on aikaa istua koneella.

Edelleenhän minä pidän itseäni ihan paskana kirjoittajana ja tekstit ovat omasta mielestäni pelkkää huttua, mutta tuohonkin itsevarmuuden puutteeseen on jo tottunut. Kirjoitan koska se on kivaa. 

Pari viikkoa sitten huomasin yhden uuden jutun. Mielestäni mun hahmot on aina ollut jokseenkin onnistuneita, ei liian paperisia tai Mary Sueita. Siis päähenkilöt, sivuhenkilöt aina tahtovat minulta jäädä vähän, no, sivuun. Mutta nyt on ainakin kaksi päähenkilöä ei-niin-miellyttäviä. Toinen on itsekeskeinen ja hemmoteltu, toinen kovin välinpitämätön, tai hän on vähän vielä tuntematon, mutta nyt ainakin vaikuttaa siltä. Näistä olen kuitenkin ollut innostunut.  Mukavaa vaihtelua ja samalla on mahdollisuus kehittyä kirjoittajana, siis että saako lukijan välittämään siitä mitä vittupäille tapahtuu.

Alkuvuoden pakersin yhtä lyhyehköä novellia. Se sijoittuu vähän vanhempaan aikaan ja kävin kyselemässä siihen taustatietoja tädiltäni ja hänen mieheltään. Oli hauskaa kuunnella juttuja mm. lypsämisestä ja turnipseista. Kirjoitin ja korjailin ja vein tekstin heille luettavaksi. Kuukausi sitten. Ensimmäiset beta lukijat blogitekstille, ja nyt en uskalla soittaa tai mennä käymään ja kysyä mitä mieltä he olivat siitä. Todennäköisesti inhosivat joka sanaa ja viettävät nyt hiljaiseloa, että koko juttu unohtuu… Tämä työnimeltään ”Lento” tulee julkaisuun, jos tai kun saan sen takaisin.

Eilen sain valmiiksi yhden jatkotarinan ensimmäisen version. Tämä oli syvässä ja kovassa, aloitin kirjoittamisen joskus kaksi vuotta sitten. Sitten katosi into ja välillä on pitänyt pohtia, että onko tässä mitään järkeä, mutta ainakin raakaversio on nyt kypsymässä. Aina kun saan tekstin valmiiksi, annan sen olla rauhassa viikkoja. Stephen King taisi suositella kuutta, mutta tämän kanssa tyydyn kolmeen. Koska en todellakaan muista kaikkea mitä alkuun olen kirjoittanut, paitsi että se on ihan kamalaa, ja lopun kirjoitin suhteellisen nopeasti. Kymmenen lukua tähän ensimmäiseen versioon tuli, kuusi kirjoitettu joskus aiemmin ja loput tässä kuussa. Alku pitää kirjoittaa ihan uusiksi, koska kirjoittamiseni on onneksi kehittynyt vuosien aikana ja loppu vaatii paljon hiomista. ”Cecilia” olisi vuorossa ”Lennon” jälkeen.

Noiden kahden ollessa telakalla voin keskittyä kesän ällösöpöteiniromantiikkajatkikseen. Niin, tätä ehdin aloittaa jo tammikuussa ja sitä on olemassa kolme lukua. Vähän haaveilin, että saisin itsestäni sen verran irti, että kirjoittaisin tämän raakaversion aika valmiiksi seuraavan kolmen viikon aikana, jotta se saisi levätä, kun muokkaan ”Ceciliaa”. ”Akvarelli” olisi siis tarkoitus julkaista kesällä, koska se on kesäinen ja kevyehkö ja kiva. Mutta suunnitelmat ovat suunnitelmia, en todellakaan takaa, että homma menee näin. Ja voihan se olla, että jos ”Lento” edelleen pysyy tädin huomassa, siirrän ”Cecilian” julkaisun syksylle.

Tässä nyt jonkinlaisia suuntaviivoja keväälle ja kesälle. Tietysti minulla on jo suunnitelmia, keskeneräisiä tekstejä ja ideoita syksylle, talvelle ja ensi vuodelle… Mutta valotetaan niitä sitten joskus.

Ai niin! Viime viikolla mietin jotain tulitikuista (joo, mulla tuo aatos lentää) sitten tuli mieleen se ”älä leiki tulella” -varoitus ja KABOOM!!! ääni mun päässäni alkoi puhua. Kirjoitin idean talteen muistivihkooni (mulla on nykyään sellainenkin), mutta ääni ei tästä hiljentynyt. Oli pakko aukaista Word ja hetkessä oli reilu 300 sanaa jutun alkua. Eihän se paljoa ole, mutta kirjoitin sen niin, että vain istuin ja kuuntelin, kun ääni puhui. En miettinyt, en keksinyt, ihan vain kuuntelin, olin kuin sihteeri. Innostavaa ja vähän pelottavaa. (Kavereiden kannattaa pistää päivämäärän mieleen, jotta osaavat neuvoa hoitohenkilökuntaa, kun olen pehmustetussa huoneessa äänieni kanssa.) Tätä tulijuttua saatan kirjoitella kaiken muun ohessa, miten nyt sattuu se ääni puhumaan.

Mutta tässä nyt vähän kuulumisia. Ihanan uskollisesti te käytte täällä vilkaisemassa onko uutta tullut, jos on kävijälaskuria uskominen. Tunnollinen puoli minusta on uuden puutteesta kovin pahoillaan, ja toinen puoli huomauttaa, että tämä on pelkkä harrastus, kirjoitan ja julkaisen, kun siltä tuntuu. Kiva kuitenkin, että vielä olette siellä jossain.

Ja paras loppuun: blogiini on tultu hakusanoilla setä hieroo penistään.

 

Palataan ♥