perjantai 18. syyskuuta 2015

Melkein Mikä-Mikä-Maassa, loppusanat

Ja taas on yksi jatksi valmis. Jee!

Viime tammikuussa mietin, että kesäksi voisi kirjoittaa jotain romanttista hömppää (Kuka siellä kysyi, että olenko joskus muuta kirjoittanutkaan?).  Ei minulla vielä silloin ollut mitään ideaa, mutta luotin, että jostain sellainen tulee.

Sitten joku päivä muistelin yläasteaikaisia tuttuja ja yksi heistä on nimeltään Helinä. Mietin, että missähän Helinä menee ja mitä tekee. Sitten jäin makustelemaan nimeä Helinä, ja totesin sen olevan aika kiva ja sopisi nimeksi jollekin tarinaan. Ja millainen Helinä olisi tarinassa? Lyhyt, hento ja punertavatukkainen olivat itsestäänselvyyksiä. Aika pian tuli mukaan taide. Sitten aloinkin miettiä, että millainen tarina. No oli Helinä, ja siitä aika pian ilmestyi Peter, koska Disney. Heihin tutustuin vähän paremmin ja tajusin, että paritus ei toimi ja olisi muutenkin liian itsestäänselvyys. Ja sitten jostain tuli Rufus. Onneksi.

Rufus oli hyvin pitkään ”Rufus”. En keksinyt hänelle heti sopivaa suomenruotsalaista nimeä ja Rufus oli sellainen ihan kiva vaihtoehto ainaisen X:n sijaan. Etsin kyllä almanakasta ja netistä sopivaa korvaajaa nimeksi, vielä silloinkin kun aloin tätä julkaista, mutta mitään ei tullut vastaan. Joten nimi jäi, ja poika kehittyi sen mukaiseksi. Rufusta siis aristelin, koska sen niminen ihanuus on jo Annukka Salaman Faunoideissa. Ja tuo Unnan Rufus on niin i-ha-na, ja sarja muutenkin ehkä parasta suomenkielistä nuorten aikuisten kirjallisuutta, että kynnys siis oli korkea käyttää tuota nimeä.

Ekassa versiossa Helinä ihastui ensisilmäyksellä Rufukseen, mutta tarinan puolessavälissä tajusin, että ei se menekään näin. Joten oli ihan hauskaa kirjoittaa kuinka Rufus oli alkuun pelottava ja ällöttävä, mutta kehittyi ajan myötä joksikin muuksi.

En ole varma kuinka tarkasti haluatte lukea ja tietää taustoista, mutta kirjoitan kuitenkin. Mä olen nyt vuoden käynyt salilla. Sinne menin saadakseni selän kuntoon ja onnistuin, mutta samalla innostuin koko hommasta. Sieltä juontui tuo Rufuksen ulkoinen habitus. Kiitos vaan meidän salin pojille ja miehille esikuvista…

Taiteilijahommat taas on jokseenkin tuttuja, kun sitä(kin) on tullut joskus harrasteltua. Nimenomaan harrasteltua, ja jännitin, että narauttaako mut tällä kertaa joku pro jostain pikkujutusta, jota vakavasti harrastavat eivät tee (sivellin, paperi, kynän paksuus…).

Jatkis alkoi vähän hitaammassa tempossa. Tunnustan syyllisyyteni. Luotin, että siellä päässä jo tiedetään ja tunnetaan minun tyylini ja te jaksatte lukea, vaikka ihan alussa ei ole mitään kovin koukuttavaa. En tiedä menikö se sitten noin. Ja loppu… En ole ihan varma, olisiko lopun pitänyt olla vielä pitempi. Tai ei ehkä pitempi, mutta ei noin… Irtonainen? Että ehkä se olisi pitänyt sitoa paremmin yhteen, nythän tuossa tuli tuo hyppäys ajassa, mutta ehkä minulle iski vähän kirjoitusväsymys ja kyllä tuo minusta toimii ihan kohtalaisesti noinkin.

Kerrankin muuten olen tarinan nimeen melko tyytyväinen. Se viittaa kivasti Helinään ja Peteriin, ja tuon ”melkein” tekee siitä monitulkintaisen. (Ainakin minun päässäni :D) Että tämä on melkein satua tai että tämä ei olekaan Helinä&Peter 4ever. Tai jotain. Mitähän mä nyt selitän?

Veto(voimaa) sai palautetta siitä, että kakkosjuoni puuttui. Tähän siis kehittelin tuon muuton, yksinäisyyden ja varattomuuden. Tietysti molemmat jäivät vähän taka-alalle, kun Rufus kunnolla rysähti kuvioihin mukaan, mutta sitähän se rakkaus teettää.

Tämä oli Helinän tarina, eikä kenenkään muun ääni päässyt esiin. Tämä ei edes ollut kovin tietoinen valinta, nyt vain kirjoitus sattui menemään näin.  Pahoittelut myös kirjoitusvirheistä ja muusta pienestä ärsyttävyydestä, kaikki ei vaan tartu haaviin, enkä todellakaan osaa vielä tarpeeksi.
Tässä taisi olla kaikki. Iso kiitos kaikille kommentoijille ja lukijoille! Palataan joulukuun eka joulukalenterin merkeissä.

8 kommenttia:

  1. Tarina oli tosi hyvä ja tykkäsin hahmoista kovasti. Novellista myös huomasi sun kehityksen kirjoittajana verrattuna aikaisempiin tarinoihin (mahtavia nekin).

    Toi Faunoidit-sarja on kyllä ihana ja heti Rufuksen nimen kuullessa yhdistin sen kyseiseen sarjaan, mutta se ei haitannut lukemista, vaan antoi uusia näkökulmia tarinaan. Jotain yhtäläisyyksiä löysin Rufuksista myös. Oliko kenties mallina tämä Unnan Rufus?

    Jatka taitavaa kirjoittamista ja kiitos että pistät näitä muiden luettavaks ja arvioitavaks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta :) Siksi mä näitä julkaisen, että saisin kommentteja ja pystyisin kehittymään.

      Ei kyllä mitenkään tietoisesti ollut Unnan Rufus mallina, Helinän Rufus kasvoi ihan vapaasti omaksi itsekseen. Vaikka kyllä niissä varmaan yhtäläisyyksiä on, mutta veikkaan, että ne on sellaisia universaaleja ihanan pojan piirteitä :D (huumorintaju, suojelevaisuus, pehmeiden puhuminen...)

      Poista
  2. No niin, luin tämän jo yöllä kun palasin retkeltäni enkä saanut (sattuneista syistä, vodkalla ja tervasnapseilla ei ollut tietenkään mitään osuutta asiaan) heti unta. Hylkäsin Under the domen katsomisen koneelta liian vaativana katsottavana siinä tilassa ja valitsin turvallisemman vaihtoehdon elikkä sinut. Yllätys oli melkoinen kun Rufus olikin saanut jatkoa! No, kärppänä sitä lukemaan ja olin suunnilleen puolessa välissä kun huomasin etten enää muistanut mitä alussa oli tapahtunut (se kamalan makuinen jallukola saattoi hiukan vaikuttaa asiaan) joten pistin kiltisti koneen kiinni ja kävin nukkumaan.

    Itse asiaan... tarina oli jälleen taattua laatua, aivan suotta vähättelet taitojasi. Ensimmäistä kertaa olen kuitenkin sitä mieltä että tarina loppui kesken, jotenkin odotin Rufuksen perheen sisäisiä välienselvittelyjä jne enemmän ja olin pettynyt Juuson saamattomuuten Helinän puolustamisessa (munaton jätkä!) Peterin ryöpytyksessä. Minä ainakin olen kiinnostunut näistä loppusanoista ja taustojen selvittelyistä, antavat mukavan lisän tarinan "taakse"...
    Nyt tarttee mennä päivätorkuille jotta jaksaa taas illan, snapsit jää kyllä ottamatta....:D

    T. Häirikkö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Vähättely johtuu siitä, että mielestäni ihan jokainen joka osaa kirjoittaa, saa aikaan jotain tällaista. Kun en minä ole mitenkään erityinen ja ideat ja kirjoittaminen ovat suhteellisen helppoa minulle, joten miksi ei muillekin. Siksi en harrasta henkselien paukuttelua ja olen AINA yllättynyt positiivisesta palautteesta.

      Nuo välienselvittelyt ovat vasta kaukana tulevaisuudessa, joten ne jäivät tämän ulkopuolelle. Juusolla taas on huono itsetunto ja on siksi niin Peterin tossun alla, joten ei hänestä ole sanomaan vastaan. (tätäkin yritin aiemmissa osissa kirjoittaa rivien väliin, mutta en ilmeisesti tarpeeksi selvästi.)

      Äläkä tuolla asenteella ainakaan lähde liikenteeseen, tequila tai ufoshotti antaa iltaan kuin iltaan hyvän säväyksen ;D

      Poista
  3. Kyllä se Juuson huono itsetunto esiin tuli, mutta silti! Munatonta toimintaa. Ja olen kyllä eri mieltä taidoistasi, mutten ala niistä väittelemään. Ymmärrän nimittäin pointtisi, luin pitkästä aikaa yhden oman tuotokseni ja ja olin vilpittömän ihmeissäni siitä että joku piti siitä ja jopa kehui. Omasta mielestäni tekele oli aivan paska! Joten jatka vain samaan malliin (toki oppia edellisistä ottaen) ja yritä vähitellen hyväksyä se että hallitsen tämän homman ja olet oikeasti hyvä.

    T. Häirikkö (väsynyt mutta onnellinen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, kaikista vaan ei ole ritareiksi :D

      Kiitos paljon <3 Kyllä minä yritän, mutta mitään takuita ei onnistumisesta ole. Joku aika sitten luin erään kirjailijan (en muista yhtään nimeä) haastattelun, siinä tämä n. 70-vuotias nainen sanoi, että iän myötä itsekriittisyys on vain kasvanut, mutta kun ei voi olla kirjottamattakaan. Että jee, jee, näin mä veikkaan sen minullakin menevän...

      Poista
  4. Ihana tarina taas kerran! Tykkäsin paljonkin Helinän hahmosta, hänestä tuli mukavasti puolia esille. Parasta hänessä oli minusta tuo randomeille juttelu, mahtavaa jos itsekkin törmäisi tommoiseen ihmiseen! Juuso kyllä petti minutkin, toivoin että hän olisi edes jotenkin ollu Helinän puolella, mutta nyt kun sanoit tuosta huonosta itsetunnosta niin sitä toit kyllä tarinassa esille pikku asioilla hyvin. Olisi ihanaa lukea joskus lisää Rufuksesta ja Helinästä, taustoista sekä tulevaisuudesta!

    -dittou

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) Minua ehkä vähän pelottaisi tuollainen juttelija, mutta Helinän piti yrittää :D Pistetään toive korvan taa!

      Poista