Kuten muutama lukija jo huomautti, tämä on erilaista tekstiä
kuin minulta normaalisti. Tai no, olenhan mä novellijoulukalentereissa
kokeillut kaikenlaista, mutta pitkä teksti ilman yhtään romanssia tai siirappia
on aika harvinaista. Tämän kirjoittaminen oli ihan mielenkiintoista, mutta oman
haasteensa teki se, ettei ollut mitään selkeää loppua mihin tähdätä. Siis kun
noissa rakkaustarinoissa on niin selkeä alku-haasteet-onnellinen loppu –rakenne,
tässä oli vain selkeä alku, sitten saikin säveltää ihan vapaasti ja koettaa
lopettaa johonkin. Pidin tärkeänä kirjoittaa kuolemasta ja sen herättämistä tunteista. Ei tämä nyt mikään henkilökohtainen terapiasessio ollut, mutta aika paljon siellä on huonosti kätkettynä niitä mun ihan omiakin ajatuksia asiasta.
Pitkä kirjoitusaika aiheutti myös ongelmia suhteessani hahmoihin.
Normaalisti kun kirjoitan suhteellisen lyhyessä ajassa kaikki tekstit, hahmot
puhuvat minulle koko ajan ja elän hyvin voimakkaasti pääni sisällä heidän tarinaansa.
Nyt ihan viimeistelyvaiheessa oli kovin hiljaista. Sain vain arvella mitä
Cecilia olisi sanonut tai tehnyt missäkin tilanteessa, tai olisiko hän
ylipäätään joutunut tuollaiseen tilanteeseen.
Hahmoista noin muuten. Ceciliasta ei tainnut tulla niin
ärsyttävä kuin olin suunnitellut silloin alussa? Pelkäsin vähän, että niin
itseään täynnä olevasta tyypistä ei kukaan jaksa lukea, siksi lisäsin keväällä
sen Samuli-sivujuonteen aika alkuun. Alkuperäisessä tarinassa se kun oli vain
maininta parissa sivulauseessa. Epäilen, että Krista saa kovin helposti kaikki
sympatiapisteet puolelleen. On hänelläkin se synkkä puoli, ja siitä Rasmus ehkä
joskus avautuu Cecilialle, mutta se ei tähän sopinut. Rasmus taas on melkoinen
Jörö-Jukka, joka vain kirjoitti itse itsensä.
Normaalisti minun tarinani eivät ole missään kovin
tunnistettavissa paikoissa, mutta tämän halusin sijoittaa Helsinkiin. Cecilian opiskelu
oikeustieteellisessä jätti vaihtoehdot aika vähäiseksi, ja Helsinki oli minulle tutuin, sekä
tuollaiseen Cecilian elämäntyylin sopivin. Toivottavasti faktat menivät
suunnilleen oikein, ja saa huomauttaa, jos jotain virhettä huomasi.
Haluan vielä kerran pyytää anteeksi kuinka tämän julkaisu
kosahti ihan kunnolla. Silloin kun suureen ääneen lupasin, että toukokuussa
alkaa, niin en ottanut huomioon, että toukokuusta elokuuhun tein opintoja vielä
30 opintopistettä. Se taas tarkoitti, että tämä (ja kaikki) muu oli jossain
jämäsijoilla to do –listalla. Mutta oppia ikä kaikki. Tästä lähtien kun alan
jotain julkaista, niin se on ihan joka osalta valmis. Toisaalta pelottaa, että
miten ehdin tulevana lukuvuonna kirjoittaa mitään fiktiivistä, kun
suunnitelmissa on suorittaa noppia ihan kiitettävä määrä. Sen näkee sitten…
Ei kai minulla enää muuta sanottavaa tästä ole. Paitsi: kiitos lukijoille ja
erityisesti kommentoijille. Palataan!
Ihanaa saada sulta uusi novelli, tämä oli taas mahtavaa tekstiä :)
VastaaPoistaAluksi pelkäsin että novellista tulee mustavalkoinen "pinnallinen paha elämä vs. kuolevan tytön kanssa opin ottamaan toiset huomioon, valaistuin ja lähdin nunnaksi luostariin" -moralisointi. Vähän karrikoidusti, mutta toivottavasti tajuat mitä tarkoitan :D Veit novellia kuitenkin hyvään suuntaan ja päähenkilössä tapahtunut muutos tuntui luonnolliselta eikä hänestä tullut liian hyveellistä. Muutenkin pidin päähenkilöstä, hänen ajoittaisesta epämiellyttävyydestään huolimatta, tai ehkä juuri siksi. (Epämiellyttävät hahmot on usein kiinnostavimpia :D)
Oletan että olet tehnyt paljon taustatyötä tai muuten tiedät mistä kirjoitat, koska ainakin näin maallikon silmiin kaikki tuntui uskottavalta, pisteet siitä!
Pidin myös siitä että romanssi puuttuu. Yritin etsiä ensimmäisistä luvuista vinkkejä siitä mutta ei ihmekään ettei niitä löytynyt :P Uudet kokeilut on kirjottajalta aina kiinnostavia.
Kiitän sua tästä ja jään odottamaan seuraavaa :3
Ihanaa saada tähän kommentti, kiitos siitä vielä enemmän! <3
PoistaHeti alusta tiesin, että ei Cecilia kaiken jälkeen lahjoita omaisuuttaan Afrikkaan ja aloita työskentelyä orpokodissa ilman palkkaa. Hienoinen muutos kuitenkin piti tapahtua ja kiva kuulla, että sen huomasi.
Hahmona Cecilia oli ihan mielenkiintoinen kirjoittaa, koska tähän mennessä mun pitkien jatkisten tyypit on olleet miellyttäviä ja hyviä. (Pienissä sivuosissa sellaisia epämiellyttäviä mönkkejä) Jatkossakin siis uskaltaa kirjoittaa erilaisia hahmoja :D
Google ja kaverit on taustoissa apuna eli pari hoitsukaveria auttoi sairaalaelämässä ja yksi paljasjalkainen stadilainen tuossa Helsingin hahmottamisessa. Vaikka kaikkiin teen taustat yhtä huolella toki sinne voi jäädä virheitä, mutta tarkoituksella en mitään vedä hatusta ja toivo, että lukijat uskovat ihan kaiken.
Ensimmäisissä mielessäni tehdyissä hahmotelmissa mulla oli Cecilian ja Rasmuksen välille jotain, mutta kun hahmot saivat enemmän omaa ääntään kuuluviin, niin huomasin, että ei heistä tule mitään. Hauskaa vaihtelua oli tällaisen kirjoittaminen, mutta nyt mä suorastaan janoan päästä kirjoittamaan jotain ällösöpöä :D
Huh, olipas mulla vielä asiaa... Kiitos vielä ja yritän parhaani, että odotus ei veny kovin moneen vuoteen :)
Tuleehan tänäkin vuonna joulukalenteri? :) Jäi askarruttamaan, sillä aikaisempina vuosina olet kysellyt aihe-ehdotuksia!
VastaaPoistaEn uskalla luvata mitään :/ En ole kysellyt aiheita, koska minulla on idea uudenlaiseen joulukalenteriin. Tosin en tiedä onko aikaa tänä vuonna toteuttaa sitä, katsellaan!
PoistaOi, minäkin niin haluaisin joulukalenterin! Se on ollut nyt jouluina se aamun/illan kohokohta! Niin upeita tekstejä ja niin erilaisia, nii niitä on kiva odottaa ja lukea :)
PoistaKiitos kommentista ja kiva kuulla! :) Vieläkään en osaa sanoa mitään varmaksi... Parin viikon päästä on selvää sainko mitään aikaiseksi vai veikö opiskelu kaiken ajan :/
Poista