Helmi siivutti lisää patonkia tarjolle ja vilkaisi ympärilleen. Henkka
oli syventynyt grillin ympärillä keskustelemaan muiden jätkien kanssa,
arvatenkin Toyotan moottoritilavuudesta tai jostain yhtä
mielenkiintoisesta. Hänen läheisimmät ystävänsä Emmi ja Sini istuivat
pihakeinussa naureskelemassa. Vieraita oli lähemmäs kaksikymmentä, mutta
Jooaa ei vielä näkynyt. Onneksi.
Helmi oli jo ehtinyt katua hellämielisyyden puuskaansa, kun oli mennyt
kutsumaan miehen paikalle. Mutta tämä oli näyttänyt niin yksinäiseltä ja
haavoittuvalta sekä heillä kotona että silloin illalla tuossa tiellä.
Helmi otaksui, että olisi helppoa torjua se hemmetin komea, mutta
ärsyttävä flirttaaja. Tieto siitä että pinnan alla ei ollut pelkkää
silkkoa… Niin. Tilanne oli muuttumassa vähän hankalammaksi.
Kati oli kertonut, että he viettäisivät mökillä koko kesäloman eli
jäljellä olevat kolme viikkoa. Hänen täytyisi vain pysytellä pois Jooan
tieltä seuraavat 22 päivää, jotta orastava kiinnostus ei pääsisi
kasvamaan yhtään vakavammaksi. Kuinka vaikeaa se nyt voisi olla?
Samassa tyttö huomasi Jooan kävelevän pihaan muovipussia vasemmassa
kädessä roikottaen. Ilta oli viileä, joten miehellä oli kuluneet farkut
ja musta t-paita. Pelkkä Jooan katselu aiheutti Helmissä outoja
sävähdyksiä. Hän näytti kulmikkaine kasvoineen ja lihaksikkaine
vartaloineen vähän vaaralliselta, hieman rocktähdeltä ja erittäin
seksikkäältä. Helmi huomasi Jooan tehneen vaikutuksen muihinkin, sillä
jokaisen tytön katse oli kiinnittynyt uuteen mieheen.
Jooa huomasi hänet ja asteli rennosti mökin kuistille.
- Moi, mies tervehti pilke silmissään.
- Terve, Helmi vastasi ottaen askeleen taaksepäin. Ihan vain varmuuden vuoksi.
- Mä tulin nyt.
- Huomasin. Tota, jos mä esittelen sua vähän tyypeille?
- Tai sitten me voidaan lukittua tonne mökkiin.
- Älä aloita, Helmi sihahti.
- Mitä? Mähän olen vain tällainen ujo kaupunkilaispoika, joka pelkää
tutustua uusiin ihmisiin, Jooa naurahti ja kaivoi kassistaan
kaljatölkin.
- Porukoiden juomat on järvessä viilenemässä, Helmi kertoi ja lähti pois terassilta.
Hän esitteli Jooan kavereilleen, mutta katsoi viisaammaksi pitää mies
etäällä Henristä, joten grilliä piirittävä joukko jäi Jooalle
tuntemattomaksi. Tätä ei näyttänyt tilanne haittaavan yhtään, sillä hän
oli pian löytänyt paikkansa pihan tukkipöydästä tyttöjen piirittämänä.
Helmi palasi kuistille hakemaan aukaistun siiderinsä, kun Henkka ilmestyi hänen viereensä.
- Mitä toi täällä tekee? tämä kysyi ääni kireänä Jooaan päin nyökäten.
- Ajattelin, että sille tekee ihan hyvin tutustua muihin nuoriin.
- Olitpas sä ystävällinen, Henkka totesi pisteliäästi.
- Mikä sulla oikein on?
- Vituttaa vaan tuollaiset kusipäiset kaupunkilaiset.
- Ei Jooa ole kusipää, Helmi puolusti ennen kuin ehti ajatella asiaa loppuun asti.
- Mistä sä sen tiedät? Henkka katsahti häneen terävästi.
- Enhän mä tiedäkään, mutta et sä saa tuomita ihmisiä vain ulkonäön
perusteella, tyttö rauhoitteli ja laski kätensä pojan käsivarrelle.
- No, kunhan ei tule mun tielleni, tämä murahti.
Henri veti hänet kunnolla itseään vasten ja suuteli ahnaasti. Helmi
tunsi pojan käsien valuvan alaspäin, kunnes hän lopulta kouraisi
omistavasti tytön takapuolta, kuin tehdäkseen selvästi kenelle tämä
kuului.
Poika otti mukaansa lautaselle valmiiksi viilletyt makkarat ja lähti
grillille. Vasta sen jälkeen Helmi uskalsi katsoa ympärilleen. Jooa
tuijotti häntä pöydästä silmät tummina ja kaventuneina. Tyttö asteli
Emmin ja Sinin seuraan ja toivoi illan olevan jo ohi. Tässä kaikessa
vain oli vähän liikaa sulatettavaa hänelle.
Helmi oli keskittynyt kuuntelemaan Sinin tilitystä kesätyöstään
puutarhatyöntekijänä, kun hän huomasi terassilla seisoskelleen Jooan ja
Katan suuntaavan päättäväisesti kohti metsikköä.
- Oho, katsokaapas Kataa, Emmi tirskahti hänen oikealla puolellaan.
- Siellä alkaa kohta puska heilua, Sini ennusti nauraen.
- Eihän siinä, tuo kelpaisi mullekin, Emmi sanoi ja Sini nyökytteli myöntyvästi.
Helmi ei pystynyt osallistumaan sanailuun. Häntä kylmäsi. Hän oli
nauttinut Jooan ihailusta ja antautunut tämän katseen myötä tulevalle
sähkölle luullen olevansa ainutlaatuinen. Katastakin tuntui varmasti nyt
siltä, hän ajatteli kitkerästi. Helmi vilkaisi Henkkaa, joka istui
laiturilla pelkkä pyyhe päällä ja puhui Samulin kanssa niin että järven
selkä raikui. Poika oli ihanan tuttu ja turvallinen, hiiteen mokomat
kaupunkilaiset komistukset. Vaikka eihän Helmi ollut edes mitään vaihtoa
harkinnut. Ehdottomasti ei.
Aurinko oli jo laskemassa, kun Helmi lisäsi viimeisiä sipsejä kulhoihin.
Jooa ilmestyi hänen viereensä ja alkoi täyttää lautastaan. Helmi
vilkaisi miestä, tämän hiukset olivat pörröiset, t-paidan selässä
muutamia neulasia ja kasvoilla leveä hymy. Kata istui selvästi
tyytyväisen näköisenä pöydän ääressä.
- Nälkä, Jooa tuumasi ja annosteli kastiketta fetasalaatin päälle.
Helmi vain ynähti vastaukseksi.
- Hyvät bileet, kiitos vielä kutsusta, Jooa hymyili viimeistellen annoksensa kolmella palalla juustopatonkia.
Siihen tyttö ei enää vastannut mitään, ja Jooa katsoi häntä viimein kunnolla. Mies kurtisti kulmiaan nähdessään Helmin ilmeen.
- Mitä nyt?
- Miten niin? Kaikkihan on vallan mainiosti.
- Ei oikein siltä näytä, Jooa totesi hetken häntä tarkasteltuaan.
- No, mä vaan mietin, että oliko Kata tämän illan ”kiinnostavinta mitä
mä täällä olen nähnyt. Tai muuallakaan”-tyttö? Helmi kivahti. Ja katui
sitä välittömästi. Perhana, tänä iltana hänen suunsa todella oli päätä
pahasti edellä.
- Vai semmoista. Luuletko, että musta on herkkua katsella, kun tuo gorilla kourii sua niin saatanan omistavasti?
- Henkka on mun poikaystävä, Helmi puolustautui.
- Ja Kata mun tämän illan hoito, että koeta kestää.
- Ei kuule tuota mitään ongelmaa, vaikka kävisit panemassa jokaista tyttöä täällä.
- Ehkä mä teen sen, Jooa ärähti.
- Sitä en epäile yhtään, Helmi vastasi, ja sai kamppailla pitääkseen
äänensä matalana. Muiden ei todellakaan tarvinnut kuulla tätä
keskustelua.
Jooa lähti lautasensa kanssa, mutta pysähtyi aivan hänen rinnalleen ja kuiskasi:
- Toi mustasukkaisuus muuten saa sut näyttämään ihan helvetin haluttavalta.
- Mä en ole… Helmi aloitti kimmastuneena, mutta Jooa oli jo jatkanut matkaansa.
Helmin teki mieli polkea jalkaansa kuin kolmivuotias ja huutaa, ettei
todellakaan ollut mustasukkainen mokomasta ääliöstä. Sen sijaan hän
kahmaisi kourallisen sipsejä mukaansa ja lähti murjottamaan Sinin
viereen.
Juomat alkoivat loppua itse kultakin, ja keskustelun täyttivät pohdinnat jatkoille lähdöstä kylän ainokaiseen baariin.
- Haluutko lähteä? Henri tuli kysymään Helmiltä, kun nuoret alkoivat jo siirtyä autoille.
- Eihän mulla ole vielä ikää, tyttö naurahti.
- Kyllä me voitasiin sut taas puhua sisälle.
- Ei mua nyt innosta. Laitan täällä paikat kuntoon ja lähden kotiin nukkumaan. Jaksan vielä herätä aamulla navettaan.
- Varma?
- Joo, joo.
- No me lähdetään poikien kanssa yksille, Henri suikkasi nopean suukon hänelle ja riensi kavereidensa luokse.
Helmi halasi muutamia kavereitaan ja otti vastaan kiitoksia illasta. Kun
viimeisetkin auton valot olivat häipyneet mutkan taa, hän saattoi
huokaista. Vihdoinkin ilta oli ohi.
Helmi haukotteli, vielä pitäisi lähteä pakkaamaan loput eväät ja kerätä
roskat. Kaikki hänen aikeensa hävisivät, kun mökin nurkan takaa ilmestyi
tumma hahmo. Sydän syöksyi täyteen laukkaan, mutta pelko jähmetti tytön
paikoilleen.
Osa 5
Nyt ei oo mitään krittiikkiä, tää tarina imaisee mukaansa! :)
VastaaPoistaKiitos, kiva kuulla :)
VastaaPoista