Terassin valot tavoittivat lähestyvän ihmisen ja Helmi tunnisti hänet Jooaksi. Tyttö rentoutui, mutta vain hieman.
- Miksi sä et lähtenyt jatkoille? Helmi tiedusteli.
- Ja olisin heittänyt hukkaan tilaisuuden päästä sun kanssa kaksin, mies naurahti.
Tyttö vilkaisi ympärilleen varuillaan, he todellakin olivat kahdestaan. Pelko palasi, mutta nyt eri syystä.
- Rauhoitu, en mä sun kimppuus käy, Jooa totesi tullessaan lähemmäksi.
Tyttö ei vastannut siihen mitään vaan siirtyi terassille siivoamaan
pöytää. Jooa seurasi ja istahti kaiteelle. Helmi tunsi miehen katseen
tiiviisti itsessään puuhastellessaan astioiden kanssa.
- Meidän pitäisi puhua, Jooa viimein totesi hiljaisella äänellä.
- Ei ole mitään puhuttavaa, Helmi tiuskaisi.
- Se on munkin mielestä ihan yliarvostettua, mies sanoi hänen takaansa.
Helmi säpsähti, mies osasi liikkua aivan liian hiljaa. Sydän jyskyttäen
hän jähmettyi paikalleen, hän kuuli Jooan hengityksen ja tunsi tästä
hohkavan lämmön. Jooan tuoksu, voi luoja. Helmi hengitti syvään, ja
alkoi ymmärtää Axen mainoksissa lankeavia naisia. Kevyt kosketus tuntui
hänen hiuksissaan.
- Sulla on upeat hiukset, nämä kiharat todella sopii sulle.
Helmi yritti estää sanoja vaikuttamasta häneen.
- Noinko sä sanoit Katallekin? tytön kysymys sai vastaukseksi pitkän huokauksen.
- Kuinka pitkään mun sitten pitäisi olla selibaatissa, että sä uskoisit mun olevan tosissani sun suhteesi?
- Ihan sama, sulla ei nimittäin tule ikinä olemaan mitää jakoja mun
suhteeni, Helmi totesi ja piti katseensa tiukasti järven tyynessä
pinnassa.
Jooa siirsi hänen hiuksensa pois niskasta, ja tyttö tunsi tämän
suutelevan hellästi hiusten alta paljastunutta ihoa. Helmi värähti.
Hänen pitäisi liikkua, mennä pois, mutta jalat olivat kuin pultattuina
tähän paikkaan. Jooan kosketuksen vaikutus oli ihmeellinen, pois
pyyhkiytyivät Kata, Henri ja vannottu vala siitä, ettei hän ikinä
suostuisi mihinkään.
- Mitä sä teet?
- En mitään, Jooa vastasi ja siirtyi hyväilemään huulillaan tytön kaulaa.
- Toi ei vaikuta ei mitäältä, hän henkäisi.
Vastaukseksi hän sai hyrisevän naurahduksen ja uuden suukon korvansa
alapuolelle. Viimeinen järjen ääni tunkeutui päättäväisesti tytön
tajuntaan ja Helmi pakeni kauemmaksi. Jooa liikahti perässä, mutta Helmi
ojensi kätensä ja voihkaisi:
- Älä tule lähemmäksi.
Mies seisahtui ja katsoi häntä pää kallellaan, silmistä paistava halu sai Helmin vatsanpohjan kipristelemään.
- Voi helvetin helvetti, tyttö mutisi puoliääneen.
Hän oli pulassa, mutta nyt pitäisi vain saada luovittua tiensä pois
täältä. Myöhemmin hän kyllä ehtisi saada tempoilevat ajatuksensa ja
kielletyt tuntemuksensa kuriin.
- Mun pitää lähteä.
- Mikä kiire sulle nyt tuli? Jooa kysyi ja astui lähemmäksi.
Helmi perääntyi kunnes törmäsi terassin kaiteeseen, Jooa tuli hitaasti
lähemmäksi ja otti kaiteesta kiinni tytön molemmin puolin. Helmistä
tuntui kuin hänet olisi vangittu. Hän vilkaisi levottomana Jooan
lihaksikkaita käsivarsia. Miltähän ne tuntuisivat hänen käsiensä alla
tai kietoutuneina hänen ympärilleen? Helmi nielaisi hätääntyneenä, hän
ei saisi ajatella tällaisia.
- Sä hämmennät mua, vuoroin sanot yhtä ja sitten kuitenkin teet toista.
Mutta eikös se niin mene, että vain teot punnitaan? Jooa mietiskeli
hiljaisella äänellä.
- Ei. Mä en halua tätä tai sua, tyttö takelteli sanoissaan.
Jooa nojasi hieman taaksepäin, muttei vieläkään irrottanut käsiään kaiteesta. Miehen ilme muuttui mietteliäästä ovelaksi.
- Okei. Mulla on sulle diili. Mä saan suudella sua tässä ja nyt yhden
kerran. Jos sä sen jälkeen olet edelleen sitä mieltä, ettet halua mua
tai tunne mitään, niin mä jätän sitten sut rauhaan.
- Tuohon mä en ainakaan suostu, Helmi kivahti.
- No, sitten mä alan käydä teillä joka päivä, seuraan sua kuin hai
laivaa. Ja ehkä saatan mainita sun poikaystävällesi siitä juhannusyöstä.
- Et sä voisi, tyttö henkäisi järkyttyneenä.
- Odota niin näet.
Helmi punnitsi vaihtoehtojaan tai oikeastaan niiden olemattomuutta.
Henri ei saisi kuulla mitään siitä suukosta, tämä ei todellakaan
ymmärtäisi. Toisaalta Jooan suuteleminen kiehtoi häntä, ehkä sitä
kokeilemalla hän pääsisi eroon näistä tunteista. Piipittävä ääni pään
sisällä huomautti hänen leikkivän tulella. Helmi tiesi sen, mutta ei
voinut muutakaan.
- Paskiainen, Helmi sihahti. Hän ei todellakaan heittäytyisi noin vain Jooan käsivarsille.
- Miten on?
- Herrasmies sä et ainakaan ole.
- Sellaista en ole koskaan väittänytkään olevani, Jooa vastasi vinosti hymyillen.
- Pussaa sitten, mutta tiedä, että sä pakotit mut ja mä en nauti tilanteesta pätkän vertaa, Helmi ärisi.
- Sulla oli vapaus valita, Jooa muistutti ennen kuin nojautui lähemmäksi.
Helmi puristi suunsa ja silmänsä tiukasti kiinni. Siinäpähän nyt yritti
suudella, tyttö ehti ajatella ennen kuin Jooa veti hänet tiukasti
itseään vasten. Tuntiessaan miehen vartalon painautuneena omaansa vasten
Helmi tiesi olevansa pahemmassa kuin pulassa. Eikä Jooa ollut vielä
ehtinyt aloittaa hänen kaulansa hamuamista.
- Niin pehmeää ja houkuttelevaa, Jooa kuiskasi ja jatkoi tietään ylös leualle.
Halu syöksähti Helmin vartalon jokaiseen hermopisteeseen, järki häipyi
ja jäljelle jäi pelkkä tunne. Tyttö rentoutui ja nosti kätensä miehen
kylkiin, veti tätä vielä lähemmäksi. Helmi käänsi päätään tavoittaakseen
nopeammin Jooan suun. Ja kun hän viimein tunsi miehen huulet omiaan
vasteen, hän päätyi jonnekin täydellisyyden tuolle puolen.
Jooa todellakin osaasi suudella, Helmi mietti sumeasti. Välilä tuntui
kuin hänet oli kiedottu pumpuliin, niin hellästi ja pehmeästi Jooa häntä
maisteli. Seuraavassa hetkessä kaikki oli kipinöitä, järjetöntä himoa
ja ahnautta, joka sekä pelotti että sai haluamaan lisää. Ja Helmi jäi
haluamaan lisää vielä sittenkin kun Jooa viimein vetäytyi hänestä irti.
Mies otti askeleen taaksepäin katsoen häntä haluten ja haastaen.
- Nyt kun sanot, että et ole kiinnostunut minusta, etkä halua minua, niin voit olla varma, että et enää koskaan näe mua.
Helmi yritti saada hengityksensä tasaantumaan. Hänen olisi tehnyt mieli
kokeilla huuliaan, ne tuntuivat olevan vieläkin kuin tulessa.
- Minä… tyttö aloitti, eikä tiennyt kuinka jatkaa.
Ei kun Jooa seisoi hänen edessään, ei äskeisen jälkeen.
- Sitähän minäkin, Jooa virkkoi, kun Helmin mietintä venyi.
Mies tuli jälleen häneen liki, mutta nyt tyttö väisti. Hän tiesi, että
seuraava kosketus veisi heidät pitemmälle kuin mihin hän olisi valmis.
- Ei. Älä. Mun pitää miettiä, Helmi pyysi.
Jooa istahti takaisin kaiteelle, antoi hänelle pyydettyä tilaa. Mutta se
tila minkä Helmi olisi tarvinnut, oli vähintään 400 kilometriä heidän
välissään.
- Mun pitää lähteä, tyttö sai viimein kakistettua.
- Oletko varma?
- En, mutta muuhun mä en pysty, Helmi sai sanottua, vältelleen Jooan katsetta.
- Se on ihan okei, Jooa totesi pehmeästi ja Helmi vilkaisi häntä yllättyneenä.
- Kiitti luottamuksesta, mies naurahti. – En mäkään ihan mikä tahansa hyväksikäyttäjäsika ole. Onko täällä kaikki kunnossa?
Helmi vilkaisi ympärilleen ja nyökkäsi. Mitä väliä oli muutamalla
väärässä paikassa olevalla kertakäyttölautasella, kun koko hänen
elämänsä oli mullistumassa, ja ihan väärään suuntaan.
- No lähdetään sitten.
- Mä haluaisin mennä yksin, tyttö sanoi vaimeasti.
- Älä hulluja puhu, susta ei tule seuraavaa Kyllikki Saarta. Voidaan
kävellä vaikka tien eri puolia, mutta mä saatan sut kuitenkin kotiin.
Helmi nyökkäsi vaisuna, ja arvosti todella sitä, että Jooa antoi hänen
kulkea rauhassa eikä puhunut mitään. Tyttö teki kaikkensa pitääkseen
kyyneleet sisällään. Hän oli pettänyt poikaystäväänsä. Hän oli pettäjä.
Kaiken sisällään vellovan syyllisyyden keskelläkin hän edelleen halusi
Jooaa lähes kipeästi, ja se sai hänen olonsa vielä kurjemmaksi. Mies
seurasi häntä kotipihaan asti, mutta Helmi ei pysähtynyt eikä kiitellyt,
vaan käveli suoraan sisään ja hakeutui turvaan omaan sänkyynsä.
Osa 6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti