perjantai 13. syyskuuta 2013

Kaapista ulos!

Otin valtavan askeleen ja tunnustin kavereilleni tämän blogin olemassaolon. Jännittää ihan kamalasti. Vaikka ei kai pitäisi, periaatteessahan tämä on sama kuin kertoisi harrastavansa joogaa tai pitsinnypläystä. Mutta ei sitten kuitenkaan. Kirjoittaminen menee niin paljon syvemmälle kuin nuo muut harrastukset.

Mä tiedän, että te ihanat olette pohjimmiltanne fiksuja tyyppejä, mutta silti muutama varmistus:
  • Vaikka kaikki tekstit ovat lähtöisin päästäni, niissä ei ole minun elämääni. Tai ainakaan pitäisi olla, te tietysti voitte olla eri mieltä.
  • Lähes kaikki henkilöt ovat puhtaasti mielikuvituksen tuotetta. Yhteen henkilöön tunnustan ottaneeni suoraan piirteitä yhdestä ihmisestä, mutta kaikki muu on sattumaa.
  • Joitakin sanoja tai sanontoja olen lainannut härskisti teiltä. Korvaushakemuksia odotellessa :D
  • Ja vaikka yhden novellin päähenkilön nimi on Harri, se ei tarkoita, että minulla olisi kiihkeitä fantasioita naapurin Harrista. Nimi vain oli passeli, muutama muukin tuttu nimi siellä vilahtaa, mutta nekin vain sattuivat sopimaan hahmolle täydellisesti.

Toivottavasti jaksatte lukea ja vielä kommentoidakin, joko tuonne kommenttilaatikkoon tai sitten minulle suoraan. Tai ei ehkä ihan suoraan, hävettää puhua näistä naamatusten. Ujo mikä ujo. Niin ja todellakin kannattaa aloittaa lukemaan noita aikajärjestyksessä. Tai ehkä mä olen vain harhainen, mutta luulen, että Pääskyjen ja Siipien välillä pitäisi jo näkyä jotain eroa.

Tällä hetkellä on työn alla kaksi eri tarinaa, mutta ne ovat vielä ihan alkutekijöissään. Yritys on kuitenkin kova, että saisin ne julkaisuun ennen NaNoWriMo-rypistystä. Ehkä tässä kuitenkin on toviksi luettavaa muutenkin. Tervetuloa joukkoon!

(Ja ihanaa muuten, että teitä tuntemattomia lukijoitakin on jo kuusi. <3)

4 kommenttia:

  1. Psst.. Täälläkin yksi seuraaja, vaikken olekkaan lukija ;-))

    VastaaPoista
  2. Haa, kiva kuulla ja tervetuloa joukkoon! :)

    VastaaPoista
  3. Tutuille kertomista ei tarvitse pelätä - minun ei ainankaan. Lähinnä tylsistyn kuoliaaksi, kun kaikkien kommentit ovat luokkaa "kiva:)", "ihana" ja "sähän osaat kirjoittaa." Tahdon negatiivista palautetta! Tahdon, tahdon, tahdon. Eli siis, jos ainutkaan kaverisi on lähellekään kuten minun, ei tarvitse huolia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä kaapista ulos tuleminen niin kauheata olekaan ollut! Tietysti asiaa auttaa, että tähän asti saamani palaute on heiltä ollut positiivista. Kunhan tässä vielä vähän kerään itseluottamusta, voin alkaa kerjätä tuota negatiivista palautetta. Se nimittäin on totta, ettei pelkällä kehumisella (saati noilla lyhyillä ihana-kommenteilla) kehity.

      Poista