Joku on joskus sanonut, että kirjoittaa kannattaa vain
rakkaudesta ja kuolemasta. Minä olen valinnut tähän asti rakkauden, koska
ankeaan arkeen todellakin kaipaa sitä hattaraa.
Mutta kliseetöntä rakkaustarinaa ei taida ollakaan? Poika
tapaa tytön, niin nähty. Tyttö tapaa tytön tai poika pojan, no onhan näitäkin.
Hei, mitäs jos mies rakastuisi palavasti naapurin shetlanninponi Missyyn? Se
olisi uutta, mutta kuka siitä haluaisi lukea?
Rakkaustarinoita on kirjoitettu maailman sivu aivan
valtavasti ja kaikki juonenkäänteet ovat varmasti kirjoitettu useamman kerran.
Lukiessani olen huomannut, että on kahdenlaista kliseisyyttä:
Huono kliseisyys on sitä, että lukija narskuttelee
hampaitaan ärtymyksestä. Hahmot ovat pirun ärsyttäviä, kemia on huonosti
rakennettu ja lukija tietää tasan tarkkaan mitä tulee tapahtumaan, mutta ei
välitä siitä paskan vertaa. (Näitä löytyy aika paljon Harlequin
Viettelys-pokkareista… On niissä hyviäkin!)
Hyvä kliseisyys saa lukijan varpaat ihastuksesta ja
odotuksesta kippuralle. Hahmot ovat onnistuneita, (nais)lukija on itsekin
ihastunut (mies)päähenkilöön. Koko ajan tietää, että pari päätyy yhteen, mutta
rakastaa myös sitä odotusta ja jännitteen rakentumista. (Nora Roberts, Candace
Camp, Sophia Kinsella ja J.R. Ward todellakin taitavat tämän)
Sanomattakin selvää, että pyrin tuohon jälkimmäiseen. Omasta
mielestäni olen kaksi kohtausta onnistunut kirjoittamaan niin, että niissä on
sitä oikean tyyppistä odotusta, kihelmöintiä ja jännitettä. Ja aivan varmasti
olen kirjoittanut myös niitä kliseisyydessään ärsyttäviä pätkiä.
Jossain vaiheessa olin vähän huolissani, että tyypit on mun
teksteissä aina söpöjä tai komeita. Järkeilin sen kuitenkin niin, että heitä
aina kuvataan sen toisen henkilön näkökulmasta, joten totta kai he ovat
hyvännäköisiä. Vai oletko joskus ollut ihastunut tai rakastunut ihan susirumaan
tyyppiin ja tiedostanut sen siinä huumassa? Kavereittesi mielestä hän voi olla
leuaton kuulapää, mutta itsehän häntä katselee pinkkien lasien lävitse ja näkee
vain sen järjettömän kuuman komistuksen.
Isotissinen blondihan on yksi klisee, mutta sitä en ole
mihinkään saanut ujutettua. :D Muutenkin en hirveästi tykkää (osaa?) kuvailla
henkilöiden ulkonäköä, yleensä kerron vain muutaman eniten määrittelevän tekijän
ja lukija saa niiden pohjalta täydentää loput päässään.
Hahmojeni kliseisyydestä en oikein osaa sanoa. Onko joku
luonteenpiirre ehdottomasti liian kulunut vai tuleeko kliseisyys siitä, että
niitä on liikaa yhdessä tyypissä? Kyllähän noissa tarinoissa on sitä komeaa
urheilijanuorukaista, suorasanaista poikatyttöä ja seksikästä kusipäätä, mutta
ovatko he siitä huolimatta ihan rakastettavia hahmoja? Minä kyllä tykkään
heistä lujaa, mutta he asustelevatkin tuolla jossain pääni sisällä, ja tiedän
heistä enemmän kuin lukijat, joten en osaa arvioida.
Yritän yleensä kehitellä tuoreita ilmaisuja. Siis ei
perhosia vatsassa, odotetaan kuin kuuta nousevaa ja mitä näitä nyt onkaan.
Kerrontaani en oikein osaa analysoida. Tärkeintä minulle on saada tekstini
mahdollisimman sujuvaksi. Muita tavoitteita on välttää lukijan tylsistyttämistä
eli saada tarinasta koukuttava. Jos tyyliin sopii, mukana pitäisi olla myös
huumoria ja lämpöä, eikä tekstin elävyyskään epätoivottu ominaisuus ole.
Tunnustan siis syyllistyväni juonen kliseisyyteen, ehkä
hahmoissanikin, mutta kerronnasta en osaa sanoa mitään. Mitä mieltä sinä olet?
Vai unohtuiko minulta kokonaan joku klisee, jota kirjallisuudessa
tai harrastelijoiden teksteissä esiintyy?
(Ai niin, kaikki mitä tähän kirjoitin koskee noita mun romanttista hömppää -novelleja. Jatkossa olisi tarkoitus kirjoittaa vähän jotain muutakin. Pidän valtavasti näiden kevyiden söpöily novellien kirjoittamisesta, mutta harjoituksen ja kehityksen takia pitäisi kirjoittaa muutakin. Nyt on kaksi tarinaa kesken, toinen on tietysti rakkaudesta, mutta toisessa harpotaan jo mukavuusalueen ulkopuolelle. Niissä on sitten varmaan ihan oma kliseeviidakko setvittävänä, mutta palataan niihin sitten myöhemmin!)
(Ai niin, kaikki mitä tähän kirjoitin koskee noita mun romanttista hömppää -novelleja. Jatkossa olisi tarkoitus kirjoittaa vähän jotain muutakin. Pidän valtavasti näiden kevyiden söpöily novellien kirjoittamisesta, mutta harjoituksen ja kehityksen takia pitäisi kirjoittaa muutakin. Nyt on kaksi tarinaa kesken, toinen on tietysti rakkaudesta, mutta toisessa harpotaan jo mukavuusalueen ulkopuolelle. Niissä on sitten varmaan ihan oma kliseeviidakko setvittävänä, mutta palataan niihin sitten myöhemmin!)
Minkä ikäinen olet, kun kirjoitat noin loistavasti !? ♥
VastaaPoistaSemmosta vaan, että uutta tarinaa kehiin ja pian kiitos! ;)
VastaaPoistaAnteeksi kamalasti, löysin vasta nyt kommenttisi tuolta roskiksesta. Minulla ei ole aavistustakaan kuinka se sinne on joutunut! :/
PoistaMutta pari viikkoa vielä, niin sitten on uutta luettavaa :)
Voi kiitos! ♥
VastaaPoistaEihän naisilta saa kysyä ikää ;D (No okein, täysi-ikäinen ja kakskytjotain.)
Voi anteeksi :D Mutta ihan mahtavaa ♥
PoistaEi se mitään :D
PoistaMä en siis ole kirjoittanut koko pientä ikääni. Normaalit äidinkielen aineet ja esseet mitä peruskoulussa ja lukiossa tarvittiin. Joitakin runoja kirjoittelin kouluaikaan. Muutaman vuoden tauko ja sitten aloitin tämän opettelun, näiden novellien/tarinoiden lisäksi olen kirjoittanut vain kolme muuta novellia.
Ikä näkyy ehkä vain siinä, että olen ehtinyt lukemaan paljon, ja toivottavasti jonkinlaisessa kypsyydessä. (Tästäkin voivat kaverit olla eri mieltä ;p)
Millonkas saapuu uutta novellia? ( En malta odottaa:D )
VastaaPoistaIhana :)
PoistaSori, menee joulukuulle asti... Yritän saada tämän kuun loppuun mennessä nuo kaksi keskeneräistä valmiiksi, marraskuun keskityn nanoon, ja sitten joulukuussa hion ne julkaisukelpoiseksi.