torstai 26. syyskuuta 2013

Kliseistä paskaa?

Seitsemästä julkaistusta tarinastani muistaakseni neljään olen saanut kommentin kliseisyydestä. Eikä se minua haittaa yhtään, tavallaan pyrinkin tiettyyn kliseisyyteen.

Joku on joskus sanonut, että kirjoittaa kannattaa vain rakkaudesta ja kuolemasta. Minä olen valinnut tähän asti rakkauden, koska ankeaan arkeen todellakin kaipaa sitä hattaraa.

Mutta kliseetöntä rakkaustarinaa ei taida ollakaan? Poika tapaa tytön, niin nähty. Tyttö tapaa tytön tai poika pojan, no onhan näitäkin. Hei, mitäs jos mies rakastuisi palavasti naapurin shetlanninponi Missyyn? Se olisi uutta, mutta kuka siitä haluaisi lukea?

Rakkaustarinoita on kirjoitettu maailman sivu aivan valtavasti ja kaikki juonenkäänteet ovat varmasti kirjoitettu useamman kerran. Lukiessani olen huomannut, että on kahdenlaista kliseisyyttä:

Huono kliseisyys on sitä, että lukija narskuttelee hampaitaan ärtymyksestä. Hahmot ovat pirun ärsyttäviä, kemia on huonosti rakennettu ja lukija tietää tasan tarkkaan mitä tulee tapahtumaan, mutta ei välitä siitä paskan vertaa. (Näitä löytyy aika paljon Harlequin Viettelys-pokkareista… On niissä hyviäkin!)

Hyvä kliseisyys saa lukijan varpaat ihastuksesta ja odotuksesta kippuralle. Hahmot ovat onnistuneita, (nais)lukija on itsekin ihastunut (mies)päähenkilöön. Koko ajan tietää, että pari päätyy yhteen, mutta rakastaa myös sitä odotusta ja jännitteen rakentumista. (Nora Roberts, Candace Camp, Sophia Kinsella ja J.R. Ward todellakin taitavat tämän)

Sanomattakin selvää, että pyrin tuohon jälkimmäiseen. Omasta mielestäni olen kaksi kohtausta onnistunut kirjoittamaan niin, että niissä on sitä oikean tyyppistä odotusta, kihelmöintiä ja jännitettä. Ja aivan varmasti olen kirjoittanut myös niitä kliseisyydessään ärsyttäviä pätkiä.

Jossain vaiheessa olin vähän huolissani, että tyypit on mun teksteissä aina söpöjä tai komeita. Järkeilin sen kuitenkin niin, että heitä aina kuvataan sen toisen henkilön näkökulmasta, joten totta kai he ovat hyvännäköisiä. Vai oletko joskus ollut ihastunut tai rakastunut ihan susirumaan tyyppiin ja tiedostanut sen siinä huumassa? Kavereittesi mielestä hän voi olla leuaton kuulapää, mutta itsehän häntä katselee pinkkien lasien lävitse ja näkee vain sen järjettömän kuuman komistuksen.

Isotissinen blondihan on yksi klisee, mutta sitä en ole mihinkään saanut ujutettua. :D Muutenkin en hirveästi tykkää (osaa?) kuvailla henkilöiden ulkonäköä, yleensä kerron vain muutaman eniten määrittelevän tekijän ja lukija saa niiden pohjalta täydentää loput päässään.

Hahmojeni kliseisyydestä en oikein osaa sanoa. Onko joku luonteenpiirre ehdottomasti liian kulunut vai tuleeko kliseisyys siitä, että niitä on liikaa yhdessä tyypissä? Kyllähän noissa tarinoissa on sitä komeaa urheilijanuorukaista, suorasanaista poikatyttöä ja seksikästä kusipäätä, mutta ovatko he siitä huolimatta ihan rakastettavia hahmoja? Minä kyllä tykkään heistä lujaa, mutta he asustelevatkin tuolla jossain pääni sisällä, ja tiedän heistä enemmän kuin lukijat, joten en osaa arvioida.

Yritän yleensä kehitellä tuoreita ilmaisuja. Siis ei perhosia vatsassa, odotetaan kuin kuuta nousevaa ja mitä näitä nyt onkaan. Kerrontaani en oikein osaa analysoida. Tärkeintä minulle on saada tekstini mahdollisimman sujuvaksi. Muita tavoitteita on välttää lukijan tylsistyttämistä eli saada tarinasta koukuttava. Jos tyyliin sopii, mukana pitäisi olla myös huumoria ja lämpöä, eikä tekstin elävyyskään epätoivottu ominaisuus ole.

Tunnustan siis syyllistyväni juonen kliseisyyteen, ehkä hahmoissanikin, mutta kerronnasta en osaa sanoa mitään. Mitä mieltä sinä olet?

Vai unohtuiko minulta kokonaan joku klisee, jota kirjallisuudessa tai harrastelijoiden teksteissä esiintyy?

(Ai niin, kaikki mitä tähän kirjoitin koskee noita mun romanttista hömppää -novelleja. Jatkossa olisi tarkoitus kirjoittaa vähän jotain muutakin. Pidän valtavasti näiden kevyiden söpöily novellien kirjoittamisesta, mutta harjoituksen ja kehityksen takia pitäisi kirjoittaa muutakin. Nyt on kaksi tarinaa kesken, toinen on tietysti rakkaudesta, mutta toisessa harpotaan jo mukavuusalueen ulkopuolelle. Niissä on sitten varmaan ihan oma kliseeviidakko setvittävänä, mutta palataan niihin sitten myöhemmin!)

8 kommenttia:

  1. Minkä ikäinen olet, kun kirjoitat noin loistavasti !? ♥

    VastaaPoista
  2. Semmosta vaan, että uutta tarinaa kehiin ja pian kiitos! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi kamalasti, löysin vasta nyt kommenttisi tuolta roskiksesta. Minulla ei ole aavistustakaan kuinka se sinne on joutunut! :/

      Mutta pari viikkoa vielä, niin sitten on uutta luettavaa :)

      Poista
  3. Voi kiitos! ♥

    Eihän naisilta saa kysyä ikää ;D (No okein, täysi-ikäinen ja kakskytjotain.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi anteeksi :D Mutta ihan mahtavaa ♥

      Poista
    2. Ei se mitään :D

      Mä en siis ole kirjoittanut koko pientä ikääni. Normaalit äidinkielen aineet ja esseet mitä peruskoulussa ja lukiossa tarvittiin. Joitakin runoja kirjoittelin kouluaikaan. Muutaman vuoden tauko ja sitten aloitin tämän opettelun, näiden novellien/tarinoiden lisäksi olen kirjoittanut vain kolme muuta novellia.

      Ikä näkyy ehkä vain siinä, että olen ehtinyt lukemaan paljon, ja toivottavasti jonkinlaisessa kypsyydessä. (Tästäkin voivat kaverit olla eri mieltä ;p)

      Poista
  4. Millonkas saapuu uutta novellia? ( En malta odottaa:D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana :)

      Sori, menee joulukuulle asti... Yritän saada tämän kuun loppuun mennessä nuo kaksi keskeneräistä valmiiksi, marraskuun keskityn nanoon, ja sitten joulukuussa hion ne julkaisukelpoiseksi.

      Poista