- Siis mitä? Venla kysyi Aadalta silmät pyöreinä.
- Me erosimme Anselmin kanssa, Aada toisti.
Hän ei ollut ihan varma oliko Anselmi eronnut hänestä, vai
hän Anselmista, mutta sillä ei ollut enää mitään merkitystä.
- Mitä tapahtui?
Aada katsoi Venlan ohi, kauempana käytävällä häliseviin
luokkalaisiin. Totuuden kertominen ei ollut edes vaihtoehto.
- Anselmilla on jääkiekko, minulla koulu ja tennis ja
välimatkaakin on, joten katsoimme paremmaksi lopettaa, Aada vastasi
ympäripyöreästi.
- Ei. Jos edes te kaksi ette saa sitä toimimaan, niin ei
meidän muiden kannata edes yrittää, Venla huokaisi.
Aada hymähti. Ehkä hänen pitäisi yhden parisuhteen enemmän
Venlaa kokeneena neuvoa, että asiaa auttoi myös se, että ei pettänyt
poikaystäväänsä. Sekä pitäisi huolen, että suhde oli niin vakaa ja tiivis, että
väliin ei pääsisi kukaan.
- Tää on varmaan sulle tosi rankkaa, haluatko tulla tänään
meille? Ostetaan suklaata ainakin kilo ja katotaan joku ihana nyyhkyleffa,
Venla ehdotti.
- Kiitos, mutta ei minulla mitään hätää ole. Illalla täytyy
kerrata matematiikkaa, Aada vastasi vältellen.
- Mutta muista, että mun tarjous on aina voimassa. Kyllä sä
selviät tästä, Venla sanoi ja halasi Aadaa.
Oli tämä ainakin erilainen verrattuna äidin ja isän
reaktioihin eilen aamiaispöydässä. Äiti oli taputtanut häntä varovasti olalle
ja ollut pahoillaan, isä oli todennut, että nythän Aadalla olisi enemmän aikaa
opiskelulle. Tärkeysjärjestys ennen kaikkea, Aada oli ajatellut kitkerästi.
Ruotsinopettaja kiirehti paikalle avainnippua kilisyttäen,
ja Venla vielä puristi rohkaisevasti Aadan käsivartta. Odotti varmaan, että hän
puhkeaisi itkuun hetkellä millä hyvänsä. Sitä ei tulisi tapahtumaan, ainakaan
Anselmin takia. Hänen olonsa oli edelleen lähinnä helpottunut.
Ja päivien vaihtuessa Aada löysi yhä enemmän sinkkuelämän
hyviä puolia. Enää hänen ei tarvinnut odottaa hermostuneena milloin Anselmilla
olisi aikaa hänelle, ei tuntea pettymystä perutuista tapaamisista, eikä
Luojalle kiitos tarvinnut kuunnella yhtäkään piinallisen tarkkaa selostusta
ottelun tapahtumista. Elämä oli jälleen suhteellisen tasaista, kun vielä saisi
sen yhden kokonaan pois mielestään, tämä olisi suorastaan helppoa. Aada myös
vannoi, että seuraavan kerran hän olisi valmis ihmissuhteeseen sitten joskus
valmiina lääkärinä. Pojista oli aivan liian paljon häiriötekijöitä.
***
Aada havahtui kolahdukseen. Edelleen silmät kiinni hän
pyörähti selälleen ja kuuli alakerrasta askeleita. Pitäisi nousta ylös. Hetken
harkittuaan asiaa hän kampesi itsensä istumaan, haroi unen sekoittamia hiuksia
suoremmaksi ja lähti tarkistamaan, kumpi vanhemmista oli tullut kotiin. Ja ehkä
ottaisi jotain syötävää ennen kuin palaisi läksyjen pariin. Hän oli kyllä
aloittanut koulun jälkeen niiden teon, mutta oli haukotellut niin, ettei nähnyt
kunnolla tekstiä ja päättänyt olla pari minuuttia sängyllä pitkänään. Pari
minuuttia vain oli vaihtunut reiluksi tunniksi ja hänellä oli vielä runsaasti
tekemistä.
Äiti oli purkamassa ostoksia, ja Aada tervehti häntä
ovensuusta.
- Kiva leikkaus, Aada sanoi huomatessaan äidin uuden
kampauksen.
Reija pysähtyi kesken ostosten purkamisen ja sipaisi
hämillään vaaleita hiuksiaan.
- Minä en ole varma, onko tämä jo liian lyhyt, hän naurahti
nolona.
- Ei ollenkaan, juuri sopiva.
- Eilinen tonnikalalasagne on tänään vain parantanut makuaan,
äiti huomautti avuliaasti kuivakaapilta, kun Aada aukaisi jääkaapin oven.
Aada katsoi epäillen puna-valkoista mössöä uunivuoassa ja
laittoi oven kiinni, ehkä hänellä ei vielä niin nälkä ollutkaan.
- Minä syön sitten myöhemmin, Aada sanoi puoliääneen.
- Vietkö nämä mukanasi yläkerran vessaan? Muistin tarkistaa
aamulla niiden olevan melkein loppu, äiti sanoi, kun Aada oli jo lähtemässä
keittiöstä. Tyttö kääntyi ja näki sinisen tamponipaketin äitinsä kädessä.
Aada pysähtyi. Ei helvetti.
Konemaisesti hän otti paketin käteensä ja lähti takaisin
yläkertaan, vaikka jalat tuntuivat lyijypainoilta. Sydän jyskyttäen hän nousi
portaita. Kauanko hänen edellisistä kuukautisistaan oli?
Aada ryntäsi huoneensa ovesta sisään ja tyhjensi laukkunsa
sisällön sängylle. Irtonainen tamponi osui ensimmäisenä hänen silmiinsä, kuin
pilkaten häntä. Hän tarttui vapisevin käsin kalenteriin ja selasi viikkoja
taaksepäin. Tuttu punainen rasti oli merkitty lokakuun viidennelle päivälle.
Aada käänteli sivuja ja laski, hän oli kuusi päivää myöhässä. Kuusi päivää. Ei
se vielä mitään tarkoittanut, hän yritti rauhoittaa itseään. Ei vaikka hänen
kiertonsa oli ollut kellontarkka viimeisen kolme vuotta. Ehkä myöhästyminen
johtui stressistä, sitähän viime aikoina oli riittänyt. Tai kovasta treenistä.
Ihan mistä vain, kunhan ei siitä ilmeisimmästä syystä.
Hän istui sängylle, otti iPadin käteensä ja googlasi
kuukautiskierron. Aadalla biologia oli aina ollut kymppi, mutta ehkä hän nyt
muisti väärin. Mutta yksikään nettisivu ei tarjonnut poikkeavaa faktaa siitä,
mitä hän tiesi jo ennestään: kierto alkoi menkkojen ensimmäisestä päivästä ja
ovulaatio oli noin kierron puolivälissä. Hän
tarkisti kalenterinsa ja pelko alkoi todella jäytää sisintä, sillä hän oli
viettänyt Miskan kanssa sängyssä kiertonsa 12., 13. ja 14. päivän. Juuri ne
raskaudelle otollisimmat.
Aada tuijotti mykkänä vastapäistä seinää. Tämä ei voinut
olla mahdollista, ei vaan voinut. He olivat käyttäneet kondomia jokaisella
kerralla. Totta kai hän tiesi, että mikään ehkäisykeino ei ollut täysin varma,
mutta Anselmin kanssa sama ehkäisy oli toiminut jo vuoden. Eikä mikään
tällainen ollut käynyt hänen mielessään katuessaan Miskaan sortumista. Raskaana
Miskalle. Pelkkä ajatus oli äärimmäisen lamauttava. Aivan kuin hän ei olisi
joutunut kärsimään tästä jo tarpeeksi.
Rauhallisesti Aada laittoi tavarat takaisin laukkuunsa,
sulki iPadin ja nousi seisomaan. Hän kohtasi itsensä kokovartalopeilistä ja
astui varovasti lähemmäksi. Aada kohotti paitaa ylöspäin ja tuijotti tutun litteää
vatsaansa, hän laski housujaan vähän alemmas ja kääntyi sivuttain. Tietysti hän
tiesi, että ei mitään vielä voisi näkyä, mutta ei voinut peilailulleen mitään.
Arasti hän laski kätensä alavatsalleen, pelkkä ajatus siitä, että siellä
kasvaisi jotain, sai kyyneleet kihoamaan silmiin. Ei, voi ei. Aada nyyhkäisi.
Niistä bileistä lähtien hänen elämänsä oli ollut pelkkää liukumista virheestä
toiseen, mutta tämä… Tämän oli pakko olla painajaista, ei totta ollenkaan.
Aada nosti housut takaisin ylös ja laski paidan alas. Hän
kuivasi poskelle kierähtäneet kyyneleet ja suoristi ryhtinsä. Hän palasi
takaisin kirjoituspöydän ääreen ja kävi odottavien läksyjen kimppuun. Huomenna
hän kävisi ostamassa raskaustestin ja katsoisi sitten mitä tapahtuisi. Ei hänen
tarvinnut nyt murehtia asiaa enempää.
Ei olisi tarvinnut, mutta ei hän mitään muutakaan ollut tehnyt
viimeisen 15 tuntia. Hän ei voinut olla raskaana, ei vain voinut. Hyvänen aika,
hän oli kiltti ja kunnollinen ja tunnollinen tyttö, eivät sellaiset tulleet
raskaaksi 17-vuotiaana. Teiniäidit olivat niitä huolettomasti sängystä sänkyyn
hyppiviä tyttöjä, jotka eivät osanneet edes kengännauhojaan sitoa. Hänellä oli
lukio kesken, lääketieteellinen ja koko elämä muutenkin edessä. Ei hänen
pitäisi joutua miettimään tai kokemaan mitään tällaista. Aada painoi päänsä
käsiin ja kirosi jälleen tekemisiään. Hän vain oli luullut, että pahinta mitä
Miska oli aiheuttanut, oli se vedon aiheuttama pettymys. Kuinka sinisilmäinen
hän olikaan. Tietysti hän oli ollut palasina ja luullut kokeneensa suurimman
osan murheen eri sävyistä, mutta mahdollisen raskauden rinnalla kaikki se alkoi
tuntua kovin mitättömältä.
Tottuneesti hän meikkasi tummat silmänaluset piiloon ja
suuntasi alakertaan aamiaiselle. Hän ei tiennyt johtuiko se stressistä vai
mahdollisesta raskaudesta, mutta hän ei pystynyt syömään mitään. Nieleskellen
hän tuijotti jääkaapin sisältöä ja tunsi sapen nousevan kurkkuunsa. Värähtäen
hän sulki jääkaapin ja päätti lähteä saman tien. Koulun sijaan hän otti bussin
keskustaan ja marssi torin lähellä olevaan apteekkiin. Aada vilkuili varautuneena ympärilleen, onneksi yhtään
tuttua kasvoa ei näkynyt apteekissa, vain pitkästyneitä vanhuksia vuoronumerot
ryppyisissä käsissään. Huolettomuutta tavoitellen hän käveli hyllyjen välissä
ja löysi intiimituotteet vitamiinien läheltä. Raskaustestit tuijottivat häntä
vastaan pilkallisesti ja nopeasti hän nappasi niistä lähimmän käteensä. Yhtä nopeasti
hän suuntasi kassalle ja nolostuneena laski ostoksensa tiskille. Aada ei kehdannut
katsoa myyjään päinkään, mutisi vain tervehdyksen ja keskittyi etsimään
rahapussistaan oikeaa korttia. Aada kieltäytyi muovipussista ja survoi testin
laukkuunsa. Hän uskalsi huokaista kunnolla vasta kun seisoi apteekin
ulkopuolella. Kukaan tuttu ei ollut nähnyt häntä.
Seuraavana Aada käveli apteekkia lähimpänä olevaan
kahvilaan, kuten oli koko yön suunnitellut. Pienessä ja viihtyisästi sinisen
sävyillä sisustetussa kahvilassa oli vain muutama asiakas, jotka olivat
uppoutuneet aamun lehtien pariin. Aada etsi katseellaan vessaa, mutta tarvitsi
ensin jotain juotavaa. Vanhasta tottumuksesta hän otti kahvin ja veden, mutta
tajusi vasta pöydässä, ettei saisi pisaraakaan kahvia alas. Pelkkä ajatus
kuvotti. Hän työnsi kahvikupin pöydän toiselle puolelle, ettei tuntisi edes sen
hajua ja alkoi hitaasti siemailla vettä. Sitäkään hän ei saanut muutamaa
kulausta enempää alas. Hiljaisena hän tuijotti viereisellä tuolilla lojuvaa
laukkua. Sen sisällä oli laatikko, joka joko vapauttaisi tai vahingoittaisi
ihan uudella tavalla. Aada ei kestänyt enää jännitystä, joten koko keho
täristen hän tarttui laukkuunsa ja suuntasi vessaan.
Huolellisesti Aada lukitsi vessan oven, laski pöntön kannen
alas ja istui. Hän kaivoi raskaustestin laukustaan, repi pakkauksen kylmin
käsin auki ja alkoi lukea käyttöohjeita.” Vain ulkoiseen käyttöön”, sai Aadan
kaikesta huolimatta hymyilemään. ”…vasta aineita, jotka reagoivat erityisesti
tähän hormoniin… Avaa pakkaus vasta, kun olet valmis tekemään testin… Suuntaa
näytteenottopää alaspäin… negatiivisen tuloksen varmistamiseksi täytyy odottaa
kolme minuuttia…”
Aada taitteli ohjeet takaisin ja otti seuraavaksi tikun
käteensä tarkasteltavaksi. Ei tilanne ainakaan odottamalla parane, tyttö
rohkaisi itseään ja nousi riisumaan housujaan.
Nyt jo selvästi vapisevin käsin Aada asetti testin vessapaperitelineen
päälle ja katsoi kelloaan. Kolme minuuttia ja tulos olisi varma. Aada pesi
kätensä ja istui takaisin pöntölle odottamaan. Hän tuijotti kellonsa
sekuntiviisarin etenemistä kohti vääjäämätöntä tuomiota. Odottaessaan hän
toivoi jokaiselta keksimältään korkeammalta taholta apua. Anna sen olla negatiivinen,
Aada rukoili äänettömästi. Hän ei halunnut tätä, eikä missään nimessä ansainnut
kokea vielä tätäkin. Kun aika oli täysi, hän otti hitaasti testin käteensä.
Silmät kiinni hän toi tikun lähemmäksi ja kolmeen laskien aukaisi silmänsä.
Kaksi ehdottoman vahvaa ja punaista viivaa kertoivat hänen kohtalonsa. Vaikka
hän kuinka räpytteli silmiään, tulos ei muuttunut miksikään. Jonkinlaisessa
sumuisessa shokissa Aada survoi testin ja pakkauksen roskiin, marssi ulos
vessasta ja kahvilasta. Raskaana, raskaana, raskaana, paniikin kellot soivat
joka askeleella hänen päässään.
Osa 10
Osa 10
Ohhoh. Jäin sanattomaksi. Ei käynyt mielessäkään, että Aada olisi voinut tulla raskaaksi, vaikka eihän siinä tietenkään mitään outoa ole :D
VastaaPoistaEdelleen aivan upeaa tekstiä, tätä on ihana lukea. Hih, jatkoa odotellessa :3
Varmaan ensimmäinen kerta kun tekstini onnistui yllättämään :D Ja kiitos, ensi viikolla jatkuu.
PoistaMulle kävi samanlailla! En osannut yhtään odottaa tota. Monissa muissa nettinovelleissa se on aika ilmiselvää ja juoni ennalta-arvattava, mutta ei vaan tullu mieleen tässä...:D
VastaaPoistaIhan mahtava novelli kuitenkin ja nää sun muutkin on niiiin hyviä!:)
Hah, kuinka mahtavaa! Kehitystä siis havaittavissa :D Kiitos, ihana kuulla :)
PoistaOon seurannu tätä blogia jo tosi kauan, löysin demistä sun kirjottaman novellin ja löysin sitä kautta tän blogin. Oot tosi hyvä kirjottaan, ja en ois uskonu että Aada on raskaana :D mutta jatkoa odotellessa.. ;D
VastaaPoistaMahtava kuulla, että olet viihtynyt mukana jo pitempään :) Nyt on vähän muu elämä häirinnyt kirjoittamista, mutta jatkoa yritän saada luettavaksi mahdollisimman pian!
Poista