Ihan alkuun haluaisin korostaa, että tämä oli se versio
mihin ihan yksin pystyin. Mutta yksikään tarina ei ole täydellisen valmis ilman
kommenttia ulkopuoliselta lukijalta. Joten sana on vapaa.
Kerron teille salaisuuden: tämä sai innoituksensa siitä
Otavan nuortenromaanin kirjoituskilpailusta. Kilpailuun haluttiin tämän päivän
nuorten maailmasta kertovaa käsikirjoitusta. Mietin kirjoituskilpailua ja
mielessäni näin tytön seisomassa kiiltävän märällä asvaltilla, silmissä pahoin
loukatun ihmisen katse ja sanomassa hiljaa: ”Sähän sait jo mitä halusit”. Tyttö
sai myöhemmin nimekseen Aada, hänen taustansa selvisi ja ulkonäkönsä tarkentui.
Okei, veto on pikkaisen kulunut aihe (mutta mikäpä kirjoittamani ei olisi),
mutta se oli ainut keino, millä saatoin saada Miskan edes yrittämään Aadan
lähestymistä.
Tässä vaiheessa vielä mietin kilpailuun osallistumista, ja
mietin nuorten maailmaa ja nuorten kirjoja. Olisi pitänyt olla vielä
ajankohtainenkin. Minulla oli mielessä Aadan joutuminen nettikiusaamisen uhriksi,
mutta kun hänen hahmonsa kasvoi mielessäni, tajusin, että Aadaa ei pahemmin
hetkauttaisi, vaikka hänestä kirjoitettaisiin facessa mitä tahansa. Abortti oli
toinen vaihtoehto heti alusta lähtien. Mutta aika paljon epäröin siitä
kirjoittamista. Aihe oli vaikea, enkä oikein halunnut laittaa Aadaa käymään
sitä lävitse, mutta lopulta se oli ainut vaihtoehto. Kisaan osallistuminen
sitten jäi, koska ei tämä olisi menestynyt ja toisaalta en olisi ollut valmis
menestykseen. (Kaikki, myös ne epätodennäköiset, vaihtoehdot pitää ottaa
huomioon)
En tiedä oliko Aada ulkoisessa täydellisyydessään ja tietyssä
kalseudessaan kovin helposti samaistuttava päähenkilö. Itsessäni huomasin aika
paljonkin yhtäläisyyksiä Aadaan. Tiedättehän, tämä häikäisevä kauneus (muah) ja
sulkeutuneisuus. (Minulla tosin se NHL-pelaaja on vielä hakusessa, mutta Henrik
Lundqvist, saa soittaa!) Jos nyt ihan totta puhutaan, niin minä ymmärsin Aadaa.
Se on hämmentävää kuinka avoimia jotkut ihmiset ovat. Ihan kassajonossa
puhutaan takana jonottavalle suhdekriisit, syöpäepäilyt tai vanhempien ero,
noin niin kuin kärjistetysti. Ja itse tuntee itsensä hyvin avoimeksi, kun
paljastaa, että lempiruoka on sienirisotto. Mutta Aada sai itsensä avattua,
tosin vasta selkä seinää vasten, mutta kuitenkin.
Miska oli hahmona helppo luoda. Hän vain ilmestyi jostain,
heti täydellisenä (niin monella eri tavalla..). Sivuosan esittäjät jäivät
todella sivuosaan. Kai minä halusin niin velloa Miskan ja Aadan tunteissa,
ettei muille jäänyt enää suunvuoroa.
Ensimmäisen version kirjoittaminen oli suhteellisen
kivutonta. Mutta kun aloin julkaista tätä, (eli ehkä kolmatta tai neljättä
versiota) tajusin heti toisen osan jälkeen, että tarina kaipaa rutkasti lihaa
luiden päälle. Kaksi ensimmäistä osaa olivat helppo lyödä suoraan Wordista
nettiin, mutta loppujen kanssa tein paljon töitä. Kirjoitin kohtauksia uusiksi,
lisäsin älyttömästi molemmille pohdintoja. Ja nämä kaksi viimeistä pätkää olen
kirjoittanut ihan tyhjästä. Loppu onkin täysin erilainen kuin siinä versiossa,
jota aloin kesällä julkaista. Siksi myös nämä osat ovat viivästyneet.
Pahoittelut siitä.
Tunne edellä tuntemattomaan sai palautetteen, jossa
kritisoitiin sitä, että kaikki kävi niin helposti. Joten luonnollisesti tähän
ymppäsin niitä vastoinkäymisiä sitten senkin edestä. (Liikaa?) Ehkä tämä muutenkin on
vähän tällainen suomalaisen nuortenkirjan ja jenkkien Harlequin-viettelyksen
risteys. Itse ainakin huomaan selvästi piirteitä molemmista.
Perustiedot abortista sain Wikipediasta, jostain
lääkärisivuilta ja eri sairaanhoitopiirien ohjeistuksista. Kokemuksista kiitos
demin ja vauva.fi:n kirjoittajille. Pelkäsin koko ajan, milloin ensimmäinen
lukija ilmoittaa, että ei se todellakaan noin mene.
Minulle taisi tulla ajatusvirhe Anselmin NHL-uran kanssa. Alussa
hänestä odotettiin ykköskierroksen varausta ensi kesäksi, mutta myöhemmin hän
ajoi jo autoa. Olin siinä uskossa, että varatut ovat sinä vuonna 18 vuotta
täyttäneitä/täyttäviä, eli virhe siinä jo tuli, mutta nyt tarkistin Wikipediasta, että
Pohjois-Amerikasta tulevat ovat iältään 18-20 ja Euroopasta tulevat kaiken
ikäisiä, jos ovat ensimmäistä kertaa tulossa liigaan. Hmmmm… No, ehkä kukaan ei
tämän takia menetä yöuniaan, mutta minua ärsyttää, kun haluan olla niin tarkka
yksityiskohtien kanssa.
Enkä minä nyt oikein osaa sanoa mitä mieltä olen tästä. Voin
tunnustaa, että jokaisen pätkän julkaisin vasta kun inhosin sitä. Olin käynyt sen
lukemattomia kertoja lävitse ja miettinyt jokaista sanaa, joten olin aina
kurkkuani myöten täynnä. Palaute olikin sitten aina ihmeellistä, että olitte
niin pitäneet tästä. Nöyräksi vetää.
Ennen aloittamista harmittelin beta-lukijan puutetta. Mietin
aika paljon sitä, että jos lukijalle olisi selvinnyt veto vasta samaan aikaan
kuin Aadalle. Jos nyt saisin valita, tekisin varmasti niin. Mitä mieltä olette?
Ja muutenkin olisi kiva kuulla mielipiteitä tästä kokonaisuudesta. Mitä oli
liikaa, mitä liian vähän? Mitä muuttaisitte? Huomasitteko jonkun toistuvan
kielioppivirheen? Mitä mieltä yleensä kielestä, juonesta, tyypeistä? Demin puolella sain palautetta
kakkosjuonen puutteesta, ja siihen aion ehdottomasti syventyä seuraavan
romanttisen tarinan kanssa. Vaikka olisihan se hyödyllistä, joskus muokata
näitä palautteen perusteella uuteen uskoon, mutta kun uusia ideoita on pää
täynnä.
Ehkä vaikeinta minulle on tekstieni nimeäminen, enkä ole oikein varma tämänkään nimestä. Toisaalta kiva ja selittävä, toisaalta ei. Sulkujen käyttö otsikossa on aina vähän arveluttavaa, mutta tällä nyt mentiin.
Ehkä vaikeinta minulle on tekstieni nimeäminen, enkä ole oikein varma tämänkään nimestä. Toisaalta kiva ja selittävä, toisaalta ei. Sulkujen käyttö otsikossa on aina vähän arveluttavaa, mutta tällä nyt mentiin.
Ai niin. En tiedä, kiinnostaako nämä ketään, mutta koska
itse suurella mielenkiinnolla luen mitä kirjoittajat kuuntelevat, niin
esittelen nyt omani:
Silloin kun tämä oli ihan alkutekijöissään Taylor Swiftin The
Way I Loved You oli yksi inspiraation lähde. Laulussahan tytöllä on täydellinen
poikaystävä, joka kohtelee hyvin, tulee perheen kanssa toimeen ja kaikki
ystävät ovat kateellisia, mutta silti tyttö kaipaa poikaa, jonka kanssa kaikki
oli ihanaa vuoristorataa. Tarinan edetessä mitään Miskan ja Anselmin välistä suurta
vastakkainasettelua ei tullutkaan. Tyypillistä.
Keväällä ensimmäistä versiota kirjoittaessani kuuntelin
paljon tätä Mitra Kaislarannan Äkkisyvää. Tämä jotenkin niin kuvaa Aadan
sielunmaisemaa.
Tiedätte varmaan minkä kohtauksen taustalla kuuntelin Adelen
Rolling in the deepiä…
Ja tätä viimeistä osaa kirjoittaessani kuuntelin vielä
Taylor Swiftin uudelta levyltä 1989 (tätä ei vielä löydy Spotifysta) biisiä You
Are In Love, koska ”and for once you let go/of your fears, your ghosts/one
step, not much/but it said enough”. Aaws.
Kiitos teille kaikille, oli taas ilo kirjoittaa teille! Nyt
aloitan kunnolla sen novellijoulukalenterin työstämisen, saa nähdä mitä tästä
tulee. Paljon on ideoita, mutta vasta yksi valmis teksti arkistoista. Noh,
kuukausi aikaa. Palataan joulukuussa asiaan!
Mietin pitkään, kommentoinko tänne vai demiin, mutta tuntui jotenkin luonnollisemmalta kommentoida tähän.
VastaaPoistaSun tarinoista on hirveän vaikeaa keksiä rakentavaa kritiikkiä, sillä peruskirjoituslaatu on niin hyvää, ja esim. yksinkertaisia oikeinkirjoitusvirheitä ei juurikaan ole. Muutaman kerran olisin jonkin lauseen itse muotoillut eri tavalla, mutta nyt kun koitin etsiä, en löytänyt niitä kohtia enää. Mä olen myös niin fiilikseen uppoava lukija, että jos kirjoittaja saa luotua näinkin mukaansavievää tekstiä, en huomaa, vaikka siellä joukossa olisi valtava määrä kirjoitusvirheitä. Saati sitten, että pitäisi miettiä muita ongelmia kerronnan suhteen.
Mä rakastun tarinoissa aina henkilöhahmoihin. Vaikka olisi kuinka nerokas juoni, mutta huonosti luodut henkilöt, en voisi upota mukaan tarinaan tai edes erityisemmin pitää siitä. Sama myös toisinpäin. Se on ehkä yksi syy, miksi mä pidän sun tarinoista niin paljon. Sä onnistut kerta toisensa jälkeen luomaan sympaattisia ja rakastettavia henkilöitä, joista vain janoaa lisää tekstiä.
Tuossa ylempänä mietit, onko Aada samaistuttava. Itse ainakin huomasin samaistuvani Aadaan ja löysin (pelottavan.. :D) paljon yhtäläisyyksiä itseeni.
Ehkä olisin kaivannut sitä, että muita henkilöhahmoja olisi "lihotettu" hieman. Tässä Aadaa ja Miskaa lukuunottamatta kaikki jäivät melko paperinohuiksi. Olisi voinut olla kivaa lukea vaikkapa Miskan ja tämän Ilen(?) kaverisuhteesta tai vaikkapa veljeksistä lisää. Venla ja Anselmi molemmat jäivät lähinnä vain ärsyttämään, olisin kaivannut Anselmista ehkä enemmän hyviä puolia. Toisaalta tämä oli se, miten Aada heidät näki tässä elämänvaiheessa. En tiedä, oli tämä ihan kiva näinkin, Miska ja Aada olivat ihania.
Tykkään muutenkin sun kirjoitustyylistä. Mua häiritsee, etten osaa analysoida tarkemmin, mikä siinä nappaa niin paljon. Sanoisin kuitenkin, että olet yksi lahjakkaimmista amatöörikirjoittajista pitkään aikaan, joiden tekstejä on tullut luettua.
"Mutta ehkä elämässä tarvitsi myös välillä pysähtyä ihailemaan lentokoneita, nauramaan niin että vatsaan sattui tai syömään pitsaa aamupalaksi iltapäivä kahdelta." Mä tykkäsin tästä lauseesta. Taas iski analysointiongelma, mä en osaa sanoa tarkasti, mikä tässä viehättää. Ehkä se on se, että tämä jotenkin summaa Miskan ja Aadan suhteen parhaat puolet täydellisesti. Tosin mietin, kirjoitetaanko tuo iltapäivä kaksi noin. Mä en tiedä, tekisi mieli laittaa se yhteen, mutta en ole varma.
Ja se veto.. Mun mielestä se toimi ihan hyvin tällaisenaan. Voi olla, että lukijalle olisi tullut liian iso shokki, jos se olisi selvinnyt samalla kun Aadalle. Lisäksi olisi ehkä mennyt hankalaksi selittää. Vaikea sanoa, kun osaa enää ajatella vain tätä versiota.
Hmm.. Tulikohan tässä kaikki? No joo, joka tapauksessa, kiitos paljon tästäkin tarinasta! Pitää kehittää uusi päivärutiini, kun ei enää joka päivä tarvitse käydä täällä kyttäämässä.. :D
Jään innolla odottelemaan joulukalenteria ja muita tarinoita, siihen asti näkemiin! :)
Kiitos pitkästä kommentista :) Ja näistä kehuista mä ihan punastuin...
PoistaJokainen kirjoittamani novelli on opettanut paljon, ja tässäkin tuli taas roppakaupalla lisää juttuja, jotka pitää ottaa huomioon tarinaa rakentaessa. Odotan innolla, että pääsen niitä soveltamaan seuraavaan pitempään kertomukseen.
Kiitos vielä, ja minäkin odotan innolla, että saan taas jotain uutta julkaistuksi :)
Kiitos ihanasta novellista <3 tää on varmaa ainoo tällanen novelli joka saa mut itkeen koska tuo aadan perhe on niinku mun ja oon joutunu sen takia kokemaan vähän samanlaisia asioita mistä aada kertoo tossa vikassa osassa. Se kakkosjuoni ois kyllä aika jees nyt ku siitä sanoit mutta ei sitä silleen lukiessa osannu kaivata.
VastaaPoistaKiitos sinulle, ja jaksamisia <3
PoistaTuon kakkosjuonen tärkeyden aloin hahmottaa vasta tässä loppupuolella ja kai kirjoittaessani ajattelin, että abortissa olisi tarpeeksi, mutta sekin linkittyi ihan liikaa Aadan ja Miskan tarinaan. Ensi kerralla taas viisaampi ja kokeneempi :)
Apua saakohan tälläistä vielä edes udella, mutta koska on tulossa uutta tarinaa kehiin? Terkuin sun novellies narkomaani
VastaaPoistaAina saa kysyä :) Jos saan itsestäni irti, niin 1.12 alkaa novellijoulukalenteri, jos en, niin joskus ensi vuonna on uutta luettavaa.
Poistaen voi sanoa muuta kuin kiitos. ♥
VastaaPoistaEipä kestä <3
PoistaHitto, sä osaat todellaki kirjottaa. Ihana novelli ♥
VastaaPoistaHeh, vähän olen eri mieltä tuosta osaamisesta :D Mutta kiitos paljon :)
PoistaNo niin... kysyit että mitä muuttaisin jne. Vastaus on, en juuri mitään. Ehkä hiukan "syvällisempiä" keskusteluita veljesten välille? Totta on että sivuhahmot jäivät hyvin ohkaisiksi, mutta no hätä, tarina jaksoi kantaa loppuun asti päähenkilöiden varassa. Ja heidän tarinansa tämä oli!
VastaaPoistaErityisesti ilahduttavaa oli ( näin miehen näkökulmasta katsottuna) että näytit abortin koskettavan myös miestä. Ei se ole (välttämättä) yhtään helpompaa (siis henkisesti) miehellekään, poikkeuksiakin löytyy (kuten eräässä joulukalenterin tarinassa käy ilmi). Toki ymmärrän että tarinan kannalta muuta vaihtoehtoa ei ollut, tuskin lopputulos olisi ollut sama jos Miska olisi "pessyt kätensä" koko jutusta ja pakoillut vastuutaan.
Miksi saan näistä aina niin sekavia.....?
Kylpyvesi uhkaa haaleta, joten jatkan taas ensi kerralla.
T. Häirikkö
Kiitos kommentista, ja ihan hyvin ymmärsin mitä ajoit takaa :) Tämä oli ihan hyvää opetusta, nyt osaa sivuhenkilöihinkin kiinnittää vähän enemmän huomiota (Peter ja Helinän äiti ainakin tässä uusimmassa).
PoistaP.s. Kylpyvesi?!
Niin, kylpyvesi... ei ole yhtään hyvää kirjaa juuri nyt kesken joten luen ja kommentoin tarinoitasi kylvystä käsin...:D
PoistaJos seuraavan kahden vuorokauden aikana tulee epämääräisiin (siis lähinnä yöllä) kellonaikoihin palautetta, niin poista ne lukematta. Tarkoituksena on viettää kosteahko vkl kavereiden kanssa..... joten teksti saattaa olla tavallistakin sekavampaa!
Okei :D :D Ja sori, olen kyllä niin utelias, että luen, mutta voin sensuroida, jos niin aamulla pyydät. Kivaa viikonloppua :)
PoistaBongasin käyttäjäs Demistä ja päädyin näille sivuille, taas kerran. Oon aikoinani lukenut kaikki tekstit mitä oli siihen saakka tullut. Tämän luin nyt toiseen kertaan ja illan aikana kahlaan varmaan muitakin. Oot todella hyvä kirjottaan! Tämän romanttisen olon kanssa on hyvä hoitaa äidin velvollisuuksia. Kiitos!:)
VastaaPoistaNo voi kiitos :) Romantiikkaa täällä enimmäkseen onkin tarjolla :D Mukava kuulla, että voin tarjota vähän pakoa arjesta. Siihen pyrinkin.
Poista