lauantai 1. marraskuuta 2014

Veto(voimaa), loppusanat

Tällä hetkellä mieli on sekä haikea että helpottunut. Haikea, koska joudun luopumaan Miskasta ja Aadasta ja helpottunut, että olen saattanut heidän tarinansa päätökseen.

Ihan alkuun haluaisin korostaa, että tämä oli se versio mihin ihan yksin pystyin. Mutta yksikään tarina ei ole täydellisen valmis ilman kommenttia ulkopuoliselta lukijalta. Joten sana on vapaa.

Kerron teille salaisuuden: tämä sai innoituksensa siitä Otavan nuortenromaanin kirjoituskilpailusta. Kilpailuun haluttiin tämän päivän nuorten maailmasta kertovaa käsikirjoitusta. Mietin kirjoituskilpailua ja mielessäni näin tytön seisomassa kiiltävän märällä asvaltilla, silmissä pahoin loukatun ihmisen katse ja sanomassa hiljaa: ”Sähän sait jo mitä halusit”. Tyttö sai myöhemmin nimekseen Aada, hänen taustansa selvisi ja ulkonäkönsä tarkentui. Okei, veto on pikkaisen kulunut aihe (mutta mikäpä kirjoittamani ei olisi), mutta se oli ainut keino, millä saatoin saada Miskan edes yrittämään Aadan lähestymistä.

Tässä vaiheessa vielä mietin kilpailuun osallistumista, ja mietin nuorten maailmaa ja nuorten kirjoja. Olisi pitänyt olla vielä ajankohtainenkin. Minulla oli mielessä Aadan joutuminen nettikiusaamisen uhriksi, mutta kun hänen hahmonsa kasvoi mielessäni, tajusin, että Aadaa ei pahemmin hetkauttaisi, vaikka hänestä kirjoitettaisiin facessa mitä tahansa. Abortti oli toinen vaihtoehto heti alusta lähtien. Mutta aika paljon epäröin siitä kirjoittamista. Aihe oli vaikea, enkä oikein halunnut laittaa Aadaa käymään sitä lävitse, mutta lopulta se oli ainut vaihtoehto. Kisaan osallistuminen sitten jäi, koska ei tämä olisi menestynyt ja toisaalta en olisi ollut valmis menestykseen. (Kaikki, myös ne epätodennäköiset, vaihtoehdot pitää ottaa huomioon)

En tiedä oliko Aada ulkoisessa täydellisyydessään ja tietyssä kalseudessaan kovin helposti samaistuttava päähenkilö. Itsessäni huomasin aika paljonkin yhtäläisyyksiä Aadaan. Tiedättehän, tämä häikäisevä kauneus (muah) ja sulkeutuneisuus. (Minulla tosin se NHL-pelaaja on vielä hakusessa, mutta Henrik Lundqvist, saa soittaa!) Jos nyt ihan totta puhutaan, niin minä ymmärsin Aadaa. Se on hämmentävää kuinka avoimia jotkut ihmiset ovat. Ihan kassajonossa puhutaan takana jonottavalle suhdekriisit, syöpäepäilyt tai vanhempien ero, noin niin kuin kärjistetysti. Ja itse tuntee itsensä hyvin avoimeksi, kun paljastaa, että lempiruoka on sienirisotto. Mutta Aada sai itsensä avattua, tosin vasta selkä seinää vasten, mutta kuitenkin.

Miska oli hahmona helppo luoda. Hän vain ilmestyi jostain, heti täydellisenä (niin monella eri tavalla..). Sivuosan esittäjät jäivät todella sivuosaan. Kai minä halusin niin velloa Miskan ja Aadan tunteissa, ettei muille jäänyt enää suunvuoroa.

Ensimmäisen version kirjoittaminen oli suhteellisen kivutonta. Mutta kun aloin julkaista tätä, (eli ehkä kolmatta tai neljättä versiota) tajusin heti toisen osan jälkeen, että tarina kaipaa rutkasti lihaa luiden päälle. Kaksi ensimmäistä osaa olivat helppo lyödä suoraan Wordista nettiin, mutta loppujen kanssa tein paljon töitä. Kirjoitin kohtauksia uusiksi, lisäsin älyttömästi molemmille pohdintoja. Ja nämä kaksi viimeistä pätkää olen kirjoittanut ihan tyhjästä. Loppu onkin täysin erilainen kuin siinä versiossa, jota aloin kesällä julkaista. Siksi myös nämä osat ovat viivästyneet. Pahoittelut siitä.

Tunne edellä tuntemattomaan sai palautetteen, jossa kritisoitiin sitä, että kaikki kävi niin helposti. Joten luonnollisesti tähän ymppäsin niitä vastoinkäymisiä sitten senkin edestä. (Liikaa?) Ehkä tämä muutenkin on vähän tällainen suomalaisen nuortenkirjan ja jenkkien Harlequin-viettelyksen risteys. Itse ainakin huomaan selvästi piirteitä molemmista.

Perustiedot abortista sain Wikipediasta, jostain lääkärisivuilta ja eri sairaanhoitopiirien ohjeistuksista. Kokemuksista kiitos demin ja vauva.fi:n kirjoittajille. Pelkäsin koko ajan, milloin ensimmäinen lukija ilmoittaa, että ei se todellakaan noin mene.

Minulle taisi tulla ajatusvirhe Anselmin NHL-uran kanssa. Alussa hänestä odotettiin ykköskierroksen varausta ensi kesäksi, mutta myöhemmin hän ajoi jo autoa. Olin siinä uskossa, että varatut ovat sinä vuonna 18 vuotta täyttäneitä/täyttäviä, eli virhe siinä jo tuli,  mutta nyt tarkistin Wikipediasta, että Pohjois-Amerikasta tulevat ovat iältään 18-20 ja Euroopasta tulevat kaiken ikäisiä, jos ovat ensimmäistä kertaa tulossa liigaan. Hmmmm… No, ehkä kukaan ei tämän takia menetä yöuniaan, mutta minua ärsyttää, kun haluan olla niin tarkka yksityiskohtien kanssa.

Enkä minä nyt oikein osaa sanoa mitä mieltä olen tästä. Voin tunnustaa, että jokaisen pätkän julkaisin vasta kun inhosin sitä. Olin käynyt sen lukemattomia kertoja lävitse ja miettinyt jokaista sanaa, joten olin aina kurkkuani myöten täynnä. Palaute olikin sitten aina ihmeellistä, että olitte niin pitäneet tästä. Nöyräksi vetää. 

Ennen aloittamista harmittelin beta-lukijan puutetta. Mietin aika paljon sitä, että jos lukijalle olisi selvinnyt veto vasta samaan aikaan kuin Aadalle. Jos nyt saisin valita, tekisin varmasti niin. Mitä mieltä olette? Ja muutenkin olisi kiva kuulla mielipiteitä tästä kokonaisuudesta. Mitä oli liikaa, mitä liian vähän? Mitä muuttaisitte? Huomasitteko jonkun toistuvan kielioppivirheen? Mitä mieltä yleensä kielestä, juonesta, tyypeistä? Demin puolella sain palautetta kakkosjuonen puutteesta, ja siihen aion ehdottomasti syventyä seuraavan romanttisen tarinan kanssa. Vaikka olisihan se hyödyllistä, joskus muokata näitä palautteen perusteella uuteen uskoon, mutta kun uusia ideoita on pää täynnä.

Ehkä vaikeinta minulle on tekstieni nimeäminen, enkä ole oikein varma tämänkään nimestä. Toisaalta kiva ja selittävä, toisaalta ei. Sulkujen käyttö otsikossa on aina vähän arveluttavaa, mutta tällä nyt mentiin.

Ai niin. En tiedä, kiinnostaako nämä ketään, mutta koska itse suurella mielenkiinnolla luen mitä kirjoittajat kuuntelevat, niin esittelen nyt omani:

Silloin kun tämä oli ihan alkutekijöissään Taylor Swiftin The Way I Loved You oli yksi inspiraation lähde. Laulussahan tytöllä on täydellinen poikaystävä, joka kohtelee hyvin, tulee perheen kanssa toimeen ja kaikki ystävät ovat kateellisia, mutta silti tyttö kaipaa poikaa, jonka kanssa kaikki oli ihanaa vuoristorataa. Tarinan edetessä mitään Miskan ja Anselmin välistä suurta vastakkainasettelua ei tullutkaan. Tyypillistä.



Keväällä ensimmäistä versiota kirjoittaessani kuuntelin paljon tätä Mitra Kaislarannan Äkkisyvää. Tämä jotenkin niin kuvaa Aadan sielunmaisemaa.


Tiedätte varmaan minkä kohtauksen taustalla kuuntelin Adelen Rolling in the deepiä…



Ja tätä viimeistä osaa kirjoittaessani kuuntelin vielä Taylor Swiftin uudelta levyltä 1989 (tätä ei vielä löydy Spotifysta) biisiä You Are In Love, koska ”and for once you let go/of your fears, your ghosts/one step, not much/but it said enough”. Aaws.

Kiitos teille kaikille, oli taas ilo kirjoittaa teille! Nyt aloitan kunnolla sen novellijoulukalenterin työstämisen, saa nähdä mitä tästä tulee. Paljon on ideoita, mutta vasta yksi valmis teksti arkistoista. Noh, kuukausi aikaa. Palataan joulukuussa asiaan!

16 kommenttia:

  1. Mietin pitkään, kommentoinko tänne vai demiin, mutta tuntui jotenkin luonnollisemmalta kommentoida tähän.

    Sun tarinoista on hirveän vaikeaa keksiä rakentavaa kritiikkiä, sillä peruskirjoituslaatu on niin hyvää, ja esim. yksinkertaisia oikeinkirjoitusvirheitä ei juurikaan ole. Muutaman kerran olisin jonkin lauseen itse muotoillut eri tavalla, mutta nyt kun koitin etsiä, en löytänyt niitä kohtia enää. Mä olen myös niin fiilikseen uppoava lukija, että jos kirjoittaja saa luotua näinkin mukaansavievää tekstiä, en huomaa, vaikka siellä joukossa olisi valtava määrä kirjoitusvirheitä. Saati sitten, että pitäisi miettiä muita ongelmia kerronnan suhteen.

    Mä rakastun tarinoissa aina henkilöhahmoihin. Vaikka olisi kuinka nerokas juoni, mutta huonosti luodut henkilöt, en voisi upota mukaan tarinaan tai edes erityisemmin pitää siitä. Sama myös toisinpäin. Se on ehkä yksi syy, miksi mä pidän sun tarinoista niin paljon. Sä onnistut kerta toisensa jälkeen luomaan sympaattisia ja rakastettavia henkilöitä, joista vain janoaa lisää tekstiä.
    Tuossa ylempänä mietit, onko Aada samaistuttava. Itse ainakin huomasin samaistuvani Aadaan ja löysin (pelottavan.. :D) paljon yhtäläisyyksiä itseeni.

    Ehkä olisin kaivannut sitä, että muita henkilöhahmoja olisi "lihotettu" hieman. Tässä Aadaa ja Miskaa lukuunottamatta kaikki jäivät melko paperinohuiksi. Olisi voinut olla kivaa lukea vaikkapa Miskan ja tämän Ilen(?) kaverisuhteesta tai vaikkapa veljeksistä lisää. Venla ja Anselmi molemmat jäivät lähinnä vain ärsyttämään, olisin kaivannut Anselmista ehkä enemmän hyviä puolia. Toisaalta tämä oli se, miten Aada heidät näki tässä elämänvaiheessa. En tiedä, oli tämä ihan kiva näinkin, Miska ja Aada olivat ihania.

    Tykkään muutenkin sun kirjoitustyylistä. Mua häiritsee, etten osaa analysoida tarkemmin, mikä siinä nappaa niin paljon. Sanoisin kuitenkin, että olet yksi lahjakkaimmista amatöörikirjoittajista pitkään aikaan, joiden tekstejä on tullut luettua.

    "Mutta ehkä elämässä tarvitsi myös välillä pysähtyä ihailemaan lentokoneita, nauramaan niin että vatsaan sattui tai syömään pitsaa aamupalaksi iltapäivä kahdelta." Mä tykkäsin tästä lauseesta. Taas iski analysointiongelma, mä en osaa sanoa tarkasti, mikä tässä viehättää. Ehkä se on se, että tämä jotenkin summaa Miskan ja Aadan suhteen parhaat puolet täydellisesti. Tosin mietin, kirjoitetaanko tuo iltapäivä kaksi noin. Mä en tiedä, tekisi mieli laittaa se yhteen, mutta en ole varma.

    Ja se veto.. Mun mielestä se toimi ihan hyvin tällaisenaan. Voi olla, että lukijalle olisi tullut liian iso shokki, jos se olisi selvinnyt samalla kun Aadalle. Lisäksi olisi ehkä mennyt hankalaksi selittää. Vaikea sanoa, kun osaa enää ajatella vain tätä versiota.

    Hmm.. Tulikohan tässä kaikki? No joo, joka tapauksessa, kiitos paljon tästäkin tarinasta! Pitää kehittää uusi päivärutiini, kun ei enää joka päivä tarvitse käydä täällä kyttäämässä.. :D
    Jään innolla odottelemaan joulukalenteria ja muita tarinoita, siihen asti näkemiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä kommentista :) Ja näistä kehuista mä ihan punastuin...

      Jokainen kirjoittamani novelli on opettanut paljon, ja tässäkin tuli taas roppakaupalla lisää juttuja, jotka pitää ottaa huomioon tarinaa rakentaessa. Odotan innolla, että pääsen niitä soveltamaan seuraavaan pitempään kertomukseen.

      Kiitos vielä, ja minäkin odotan innolla, että saan taas jotain uutta julkaistuksi :)

      Poista
  2. Kiitos ihanasta novellista <3 tää on varmaa ainoo tällanen novelli joka saa mut itkeen koska tuo aadan perhe on niinku mun ja oon joutunu sen takia kokemaan vähän samanlaisia asioita mistä aada kertoo tossa vikassa osassa. Se kakkosjuoni ois kyllä aika jees nyt ku siitä sanoit mutta ei sitä silleen lukiessa osannu kaivata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, ja jaksamisia <3

      Tuon kakkosjuonen tärkeyden aloin hahmottaa vasta tässä loppupuolella ja kai kirjoittaessani ajattelin, että abortissa olisi tarpeeksi, mutta sekin linkittyi ihan liikaa Aadan ja Miskan tarinaan. Ensi kerralla taas viisaampi ja kokeneempi :)

      Poista
  3. Apua saakohan tälläistä vielä edes udella, mutta koska on tulossa uutta tarinaa kehiin? Terkuin sun novellies narkomaani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina saa kysyä :) Jos saan itsestäni irti, niin 1.12 alkaa novellijoulukalenteri, jos en, niin joskus ensi vuonna on uutta luettavaa.

      Poista
  4. en voi sanoa muuta kuin kiitos. ♥

    VastaaPoista
  5. Hitto, sä osaat todellaki kirjottaa. Ihana novelli ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, vähän olen eri mieltä tuosta osaamisesta :D Mutta kiitos paljon :)

      Poista
  6. No niin... kysyit että mitä muuttaisin jne. Vastaus on, en juuri mitään. Ehkä hiukan "syvällisempiä" keskusteluita veljesten välille? Totta on että sivuhahmot jäivät hyvin ohkaisiksi, mutta no hätä, tarina jaksoi kantaa loppuun asti päähenkilöiden varassa. Ja heidän tarinansa tämä oli!

    Erityisesti ilahduttavaa oli ( näin miehen näkökulmasta katsottuna) että näytit abortin koskettavan myös miestä. Ei se ole (välttämättä) yhtään helpompaa (siis henkisesti) miehellekään, poikkeuksiakin löytyy (kuten eräässä joulukalenterin tarinassa käy ilmi). Toki ymmärrän että tarinan kannalta muuta vaihtoehtoa ei ollut, tuskin lopputulos olisi ollut sama jos Miska olisi "pessyt kätensä" koko jutusta ja pakoillut vastuutaan.

    Miksi saan näistä aina niin sekavia.....?

    Kylpyvesi uhkaa haaleta, joten jatkan taas ensi kerralla.

    T. Häirikkö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, ja ihan hyvin ymmärsin mitä ajoit takaa :) Tämä oli ihan hyvää opetusta, nyt osaa sivuhenkilöihinkin kiinnittää vähän enemmän huomiota (Peter ja Helinän äiti ainakin tässä uusimmassa).

      P.s. Kylpyvesi?!

      Poista
    2. Niin, kylpyvesi... ei ole yhtään hyvää kirjaa juuri nyt kesken joten luen ja kommentoin tarinoitasi kylvystä käsin...:D

      Jos seuraavan kahden vuorokauden aikana tulee epämääräisiin (siis lähinnä yöllä) kellonaikoihin palautetta, niin poista ne lukematta. Tarkoituksena on viettää kosteahko vkl kavereiden kanssa..... joten teksti saattaa olla tavallistakin sekavampaa!

      Poista
    3. Okei :D :D Ja sori, olen kyllä niin utelias, että luen, mutta voin sensuroida, jos niin aamulla pyydät. Kivaa viikonloppua :)

      Poista
  7. Bongasin käyttäjäs Demistä ja päädyin näille sivuille, taas kerran. Oon aikoinani lukenut kaikki tekstit mitä oli siihen saakka tullut. Tämän luin nyt toiseen kertaan ja illan aikana kahlaan varmaan muitakin. Oot todella hyvä kirjottaan! Tämän romanttisen olon kanssa on hyvä hoitaa äidin velvollisuuksia. Kiitos!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kiitos :) Romantiikkaa täällä enimmäkseen onkin tarjolla :D Mukava kuulla, että voin tarjota vähän pakoa arjesta. Siihen pyrinkin.

      Poista