Lentojätkä, loppusanat

Viime kesänä mietin nimeä Aadan ja Miskan tarinalle ja otsikko ”Lentojätkä” tuli mieleeni. Minulla oli mielikuva, että lentojätkät ovat pelimiehiä ja tuossa tarinassahan oli lentokoneetkin mukana. Kyselin kavereilta mitä mielikuvia ”lentojätkä” heissä herättää, mutta kukaan ei maininnut mitään tuosta pelimiehestä, eikä sana ollut muutenkaan kauhean tuttu, joten se jäi. Google, tai oikeastaan Urbaani sanakirja, oli kuitenkin ehtinyt kertoa, että lentojätkät olivat metsätyömiehiä, jotka harrastivat viinaa, uhkapeliä ja naisia, ja siitähän se idea sitten lähti. Kirjoitin Veto(voimaa)-novellin loppuun, aloitin tämän ja siirryin aika pian joulukalenteriin. Tämän kirjoitin loppuun sitten tammi-helmikuussa.

Ensin oli siis otsikko ”Lentojätkä”, mutta hahmoista ensin kehittyi Kerttu ja hänen perheensä, sitten vasta Ilmari ilmestyi jostain. Siivikkalan lapset Katariinan ja Laurin kehittelin tarinan tarpeiden mukaan. Minä en ole mikään murrehirmu, enkä jaksanut (anteeksi!) alkaa selvittää jotain tiettyä murretta täysin oikein repliikkeihin. Kirjoitin ne sitten niin kuten täällä puhutaan. Tai ainakin minä puhun.

Ja tosiaan kävin istumassa yhden iltapäivän tätini ja hänen miehensä luona. Kyselin mm. kasvimaan istutuksista, tansseista ja lypsämisestä. Sen lisäksi, että he vastasivat mielellään, näyttivät myös olevan ilahtuneita, että kyselin ja olin kiinnostunut. Itse olin kirjoittaessani ajatellut tämän olevan jotain 1900-luvun alkua, mutta luettuaan novellin he sijoittivat sen 50-luvulle. En sitten tiedä. He vain kommentoivat, että juttu oli hyvä ja tädin mies oli tehnyt joitakin tarkennuksia asiavirheisiin (esim. ”ei tukkikämppiä näin lähellä asutusta vaan kortteeri”). Enkä uskaltanut tai kehdannut kysyä tarkemmin tekstistä. Mistä pidit? Mistä et? Olisiko tuo kohta pitänyt muuttaa? Entä oliko tuo uskottavaa? Kaikkea sellaista pientä, mikä aina omaa mieltä hiertää.

Ensimmäisessä osassa oli jotain sellaista, mikä sai minut kiemurtelemaan noloudesta. En vaan keksinyt, että mitä se voisi olla, joten julkaisin. (Erinomainen taktiikka) Toisesta osasta olin paikoin jopa, hmm, vaikuttunut. Tai ehkä tuo on vähän liian vahva sana, mutta ei tämä ihan sataprosenttista scheissea minun mielestäni ole. Ehkä 95 prosenttista.

Seuraava jatkis alkaa sitten heinäkuussa, jos ei ihmeitä tapahdu. On tuo ”Akvarelli” sen verta hyvissä kantimissa, että uskallan näin luvata. Aloituspäivä vaan voi olla joko heinäkuun ensimmäinen tai myös viimeinen, mutta sen aika näyttää. Kivaa kesää!