tiistai 9. heinäkuuta 2013

Siivet ja juuret, osa 1

Jooa seisoi laiturin nokassa ja katseli ympärillään avautuvaa maisemaa, joka oli kuin suoraan jostain Suomi-filmistä. Täydellisen sininen taivas, jonka kannella muutama pumpulipilvi lipui rauhallisesti horisonttiin. Peilityyni järven pinta heijasti samaa sinistä, rantoja reunustivat vihreät koivut ja siellä täällä pilkahti muita kesämökkejä. Mikään hänen ympärillään ei vastannut hänen sisällään riehuvaa vimmaa, ja se ärsytti häntä entisestään.

Jos maailmassa olisi tippaakaan oikeudenmukaisuutta, hän olisi nyt jossain Thaimaan tai Balin rannoilla. Astetta huonompi vaihtoehto, mutta vielä ihan siedettävä, olisi ollut kesätyöt Helsingissä. Sen sijaan hän oli jumissa mökillä jossain keskellä Suomea. ”Tutustumassa uuteen perheeseen”, kuten hänen isänsä oli asian ilmaissut. Jooa sylkäisi turhautuneena veteen ja kaivoi taskustaan kuulokkeet. Mökin etupihalla hänen isänsä uuden naisystävän kersat olivat alkaneet leikkiä, eikä hän todellakaan aikonut kuunnella tuota mekkalaa. Amorphiksen täyttäessä korvat Jooa istahti laiturilla olevalle penkille ja painoi aurinkolasit takaisin silmilleen.

Mies havahtui ajatuksistaan, kun laituri alkoi keinua. Hän näki isänsä lähestyvän, mutta käänsi mielenosoituksellisesti katseensa takaisin järvelle. Isä oli kuitenkin ehtinyt tottua murjotukseen, joten hän vain nykäisi kuulokkeen pois poikansa korvasta.
̶ - Syömään.
̶ - Ei ole nälkä, Jooa urahti.
̶ - Tuo sun kiukuttelusi alkaa olla aika lapsellista, olisiko jo aika miehistyä? isä ärähti ennen kuin lähti takaisin.

Isän moitteille hän ei aikonut uhrata ajatustakaan. Tämähän hänet oli tänne korpeen raahannut, kestäköön siis seuraukset. Jooa työnsi kuulokkeen takaisin paikalleen, ja joutui samalla pyyhkäisemään silmille valahtaneet hiukset pois tieltä. Surffitukka oli toiminut Kutalla, mutta nyt sitä voisi käydä lyhentämässä. Ehkä sitten kun hän pääsisi takaisin kotiin. Jooa arveli, että täällä landella ainut parturointityyli olisi millin siili tai joku jäätävä takatukka.

Seuraavana päivänä Jooa oli tyytyväinen ainoastaan siihen, ettei hänen tarvinnut istua juhannusaaton ruuhkissa. Hän seurasi sivusta isän, Katin ja mukuloiden juhannuksen valmistelua. Mökki piti siivota, kuisti ja tupa koristella luonnonkukilla sekä tietysti hakea pihaan juhannuskoivut.

Jooa oli valloittanut pihakeinun läppärinsä kanssa, ja mietti vaihtoehtojaan tai oikeastaan niiden puutetta. Hän oli kyllä täysi-ikäinen, mutta työttömänä ja persaukisena ikävästi isänsä armoilla. Asia ei muuttunut, vaikka sitä kuinka miettisi.
̶- Mitä sä teet? pieni ääni kysyi kiikun vieressä.
Jooa vilkaisi Katin kuopusta, vaahtosammuttimen kokoista Veetiä, joka napitti häntä sinisillä silmillään ja vaalea paita ruohotahroissa.
̶- Katon pornoa.
̶- Mitä se on?
̶- Käy kysymässä Ilkalta, Jooa tokaisi hymyn karehtiessa suupielessä. Kiusa se oli pienikin kiusa.

Veeti lähti juoksemaan isän suuntaan ja huusi Ilkkaa. Jooa oli salaa tyytyväinen, etteivät vekarat kutsuneet Ilkkaa isäkseen, ainakaan vielä. Veeti kuitenkin unohtui leikkimään risalla jalkapallolla, joten Jooa käänsi katseensa takaisin läppäriin.

Hän ei ehtinyt kunnolla syventyä edessään rullaavaan Twitter-feediin, kun Kati jo heilautti keinua. Jooa kohotti katseensa ja nosti kulmiaan odottavasti.
̶- Haluatko a: lähteä mun kanssa ostamaan juhannuksen ruokatarvikkeet vai b: jäädä vahtimaan muksuja, kun me käydään isäs kanssa asioilla?
- C: istua tässä rauhassa, Jooa vastasi empimättä.
̶- Se oikea kolmas vaihtoehto on, että saat alkaa etsiä jotain toista ilmaista majapaikkaa, jos et suostu yhteistyöhön, Kati lateli hymyillen.

Naisen silmistä saattoi kuitenkin lukea, että tämä ei vitsaillut. Hetken aikaa he tuijottivat tiukasti toisiaan. Katilla oli lyhyet vaaleat hiukset ja kahden lapsen äidiksi ihan kohtalainen vartalo, siitä huolimatta Jooa ei ymmärtänyt miten isä oli langennut tuollaiseen päällepäsmäriin.
̶
- Mieluummin mä lähden sun kanssa kaupoille, kun jään noiden pikkumonstereiden kanssa, Jooa antoi huokaisten periksi.
̶- Fiksu poika, Kati nyökkäsi ja suuntasi takaisin kohti mökkiä. – Lähtö viiden minuutin päästä, tämä vielä huikkasi olkansa yli.

Jooa katseli tappion kärsineenä loittonevaa naisen selkää. Sisäisesti sadatellen hänkin lähti hakemaan rahapussiaan.

***

Jooa kumosi huolellisesti viimeisetkin tipat oluttölkistä suuhunsa. Ei ollut ehkä fiksuin veto käyttää lähes viimeisiä eurojaan kaljaan, varsinkaan kun ei ollut varaa juoda kunnon humalaa, mutta kaupassa hän oli arvellut, ettei kestäisi täysin raittiina tätä perhejuhannusta. Takana olivat aaton grillailut ja saunomiset, nyt he olivat tulleet läheiselle uimarannalle katsomaan mökkiläisten yhteistä kokkoa. Jooa oli lähtenyt mukaan toivoen, että paikalla olisi muita nuoria, mutta näytti pahasti siltä, että tämän järven mökkiläiset olivat ohittaneet jo kultaisen keski-iänkin. Veeti nuokkui äitinsä syliin, isän käsimerkeistä päätellen he olivat lähdössä. Jooa vain kohotti tyhjää tölkkiään ja käänsi katseensa takaisin roihuavaan kokkoon.

Kun kokosta oli jäljellä enää kytevät hiillokset, ja suurin osa väestä poistunut, päätti Jooakin lähteä nukkumaan. Rannasta nousi pieni polku sille soratielle, jonka varrella Katin mökki sijaitsi. Jooa huitoi hyttysiä kävellessään kuulostellen samalla kesäyön ääniä. Tie oli mutkainen, yhden erityisen jyrkän kaarteen jälkeen Jooa huomasi jonkun kumartuneena ojanpenkalla.

Jooa valpastui ja käveli hiljaa lähemmäksi. Välimatkan kaventuessa hän huomasi hahmon olevan joku tyttö. Jooa ehti melkein tämän taakse, ennen kuin tyttö kuuli miehen askeleet ja suoristautui hätkähtäen. Hänen kädessään oli pieni kimppu kukkia.

Vaiti he katselivat toisiaan, Jooa piti näkemästään. Tytön punertava tukka kihartui kosteana kapeiden kasvojen ympärille, nenänpää ja posket olivat pisamilla merkatut. Musta huppari ja löysät harmaat verkkaritkaan eivät kätkeneet täysin tytön hoikkaa vartaloa. Tyttö tuijotti häntä varautuneena.
- Juhannustaikoja? Jooa avasi keskustelun.
Tytön poskille nousi hento puna, mikä sai Jooan hymyilemään.

- Jotain sinne päin, hän mutisi ja sipaisi hiuksiaan korvan taakse.
- Sä et ollut äsken tuolla kokolla? Jooa kysyi samalla kun nyökkäsi tulosuuntaansa.
- Oli liian kiireitä ja valitsin saunan mieluummin kuin jonkun nuotion tuijottelun.
- Niin mäkin olisin valinnut, mies sanoi virnistäen.
Kommentti sai tytön vilkaisemaan hermostuneena ympärilleen ja perääntymään askeleen verran.

- Mä olen tuossa Korhosen Katin mökillä. Se on kimpassa mun faijan kanssa, Jooa vaihtoi sävynsä asialliseksi. Hän toivoi tytön säikähdyksen menevän sillä ohi.
- No, kyllähän mä Katin tunnen. Mä asun tuossa vähän matkan päässä, se iso maatila, jos tiedät mitä tarkoitan, tyttö vastasi rentoutuneempana.
Jooa tyytyi nyökkäämään ja harppasi tytön rinnalle, kun tämä lähti kävelemään kotiaan kohden.

- Mä muuten olen Jooa, mies esitteli itsensä, kun tyttö ei pukahtanut mitään.
- Helmi, kuului lyhyt vastaus.

Jooa vilkaisi silmäkulmastaan tyttöä, totesi nimen kuvaavan häntä paremmin kuin hyvin. Vähän liian äkkiä he tulivat tienhaaraan, jossa oli punainen postilaatikko, moottorisahalla puusta veistetty lehmä ja sen kaulassa kyltti, jossa luki Ahola.

- Mä siis asun tuolla. Öitä, Helmi toivotti ja oli jo kääntymässä pois. Jooa ei halunnut ihan vielä erota tytöstä, joten hän kysyi nopeasti:
- Meinasitko laittaa noi rehut tyynys alle?

Helmi vilkaisi kädessään olevaa kimppua ja näytti jälleen vähän nololta. Jooa oli heti pitänyt Helmiä söpönä, mutta toden teolla hänen kiinnostuksensa heräsi, kun tyttö nyt puraisi alahuultaan ja väisti hänen katsettaan.

Jooa toimi ennen kuin ehti kunnolla ajatella, harppasi välimatkan kiinni ja kumartui tytön puoleen. Helmi tuoksui järvivedeltä ja koivuilta, huulet olivat pehmeät ja suloiset. Jooa joutui käyttämään aika lailla tahdonvoimaansa, että sai suukon pysymään aikomanaan kevyenä pusuna.

Hän perääntyi ja seurasi mielenkiinnolla, kun tytön kasvoilla vuorottelivat hämmennys, suuttumus, katumus ja ehkä pilkahdus halua, niin ainakin Jooa halusi itselleen uskotella.
- Varmistin vain, että näet oikeasta tyypistä unta, Jooa virnisti ja lähti kiireesti jatkamaan matkaansa sillä Helmin viimeisin ilme oli puhdasta raivoa.

Ensimmäistä kertaa Jooasta tuntui, että maaseudulla saattoi sittenkin olla jotain tarjottavaa hänelle.

Osa 2

4 kommenttia:

  1. Pidin kerronnasta ja sanoista joita käytit, oikein hienosti kirjoitettu ja viety tarinaa eteenpäin, vaikka aihe ja juoni näin aluksi kuulostaa hyvinkin kliseiseltä. Kliseet eivät tosin ole pahasta jos ne osaa tuoda uudella tavalla esille! :) Ainut mistä en pitänyt, oli Jooan nimen hokeminen lauseesta toiseen, kun välillä olisi voinut sanoa vaikkapa ''poika kääntyi katsomaan'' tai muita vastaavia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Mun silmiini ei tuo Jooan nimi sattunut liian usein, mutta johtuu varmaan sokeutumisesta omalle tekstille. Yritän jatkossa olla tarkempi.

      Poista
  2. Samoilla linjoilla Alkalipariston kanssa. Mua itseäni häiritsi, että kuvauksessa Jooa kerronnassa Jooasta saa nuoren kuvan, mutta aina dialogissa se on 'mies'. Jooa on muuten ihana nimi :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myös kommentista! Pähkäilin aika pitkään käytänkö Jooasta miestä vai poikaa, kun kumpikaan ei tuntunut täysin luontevalta. Britney Spearsia mukaillen: "I´m not a boy, not yet a man" :D Päädyin sitten mieheen, koska Jooa on "jo" 20.

      Poista