sunnuntai 20. joulukuuta 2015

19. luukku: Susien mailla, osa 2


”Se on alkanut”, Saaga vain kirjoitti viestiinsä, jonka lähetti järjestölle. Liitteeksi hän lisäsi ottamansa kuvat ja koordinaatit. Suden kuolema puristi hänen kurkkuaan edelleen, ja tietenkin jäljelle jääneen lauman kohtalo huoletti, kun sen alfauros oli tapettu. Saagan tehtävä oli nyt pitää lauma hengissä ja toivoa, että se selviäisi vahvan naaraan avulla.

Häntä inhotti istua huoltamon nurkassa, mutta se oli ainut paikka, missä hän pystyi rauhassa lataamaan laitteidensa akut. Saaga silmäili syyttävästi jokaista ovesta astuvaa miestä. Niin, naisia täällä ei juuri käynyt ja sen ajan, mitä hän oli täällä viettänyt, hän ei ihmetellyt asiaa lainkaan.  Saaga mietti jokaisen asiakkaan kohdalla oliko juuri tuo ollut se mulkku, joka oli ampunut suden. Hän oli varma, että tekijä oli paikallisia. Mutta kuka? Tai pikemminkin ketkä? 

Väki lisääntyi pienessä kahvilassa, ja Saaga irrotti laturit seinästä, ettei hänen kohta tarvitsisi istua jonkun äijän körilään kanssa samassa pöydässä.
- Joko sinä menet? Reino kysyi, kun Saaga nousi pakkaamaan reppuaan.
- Kyllähän tästä jo joutaa, sähköpostit lähetetty, Saaga sanoi lyhyesti ja pinnisti hymyn kasvoilleen.
- Ei kun mietin vaan sitä yhtä asiaa, mistä kerran puhuttiin, että onko se lähtö niin viisasta, Reino sanoi ja iski silmää.
Ele tarkoitti, että hän ei tarkoittanut tien varressa vaanivia susia, vaan paikan vapaita poikamiehiä. 

Kuin tilauksesta ovi aukesi, ja se Kosti astui sisään. Saaga katsoi tulijaa, joka punastui jälleen.
- Joku toinen kerta, Saaga pihahti ja karkasi ulos.
Oli siinäkin. Ottaa muka joku paikallinen Kosti ja muuttaa oikeasti tänne pienen kyläpahaseen elämään muiden arvostelevien katseiden alle. Kiitos ei, Saaga mietti mielessään. ”Ei” olisi ollut varmasti myös vastaus, vaikka Kosti tai kuka tahansa olisi ollut todella vetävä tapaus. Saaga ei kaivannut sitä aviomies, omakotitalo, kaksi lasta ja kultainen noutaja –idylliä. Ei kaivannut, koska tiesi, että hänestä ei ikinä olisi siihen.

Saaga jätti kaupassa käynnin väliin, oli se aika kuusta, kun hän ei juuri ruokaa halunnut ja pärjäisi mainiosti niillä mitä kaapeissa oli vielä jäljellä. Hän siis taivalsi mökille, lämmitti sitä ja illan alkaessa pisti lumikengät jalkaansa. Edessä oli partioinnin yö. Kaatunut susi oli hänelle myös henkilökohtainen tappio. Susi oli menettänyt henkensä hänen vartiovuorollaan, Saaga kantaisi tuota epäonnistumista aina mukanaan, mutta se teki hänestä myös entistä päättäväisemmän

Maasto oli hiljentynyt pitkään yöhön, kun Saaga lähti mökiltä eteenpäin. Hänellä ei ollut päämäärää tai suunnitelmaa, hän vain lähti. Pilvet peittivät kuun ja metsässä oli hämärää. Saagan aistit olivat viritetty ylimmilleen. Hän toivoi vain, ettei kuulisi ihmisten aiheuttamia ääniä, ei siis moottorikelkkoja, autoja, eikä etenkään laukauksia. Vielä Saaga ei mahtaisi heille mitään, mutta apua oli tulossa. Vielä pitäisi sinnitellä muutama päivä, sekä hänen että susien.

Saaga kierteli ja kaarteli, ei nähnyt mitään merkittävää ja palasi aamuyön tunteina takaisin mökille. Viluissaan hän käpertyi peitteiden alle ja oli unessa hetkeä myöhemmin.

Saaga nukkui pitkään. Lyhyt päivänvalon aika oli jo lähes käytetty, kun hän heräsi, mutta hän ei välittänyt. Metsästäjät liikkuivat yöllä, jotkin asiat eivät kestäneet päivänvaloa, joten niin liikkuisi hänkin. Illansuussa alkoi sataa lunta, ensin hiljalleen suuria valkeita höyheniä, mutta illan edetessä sade muuttui sankemmaksi ja kun Saaga oli lähdössä ulos, oli näkyvyys lähellä nollaa. Ei siellä kukaan muukaan pystyisi olemaan, tai ainakaan metsästämään, Saaga päätti, mutta piti yön aikana tilannetta silmällä. Lumen tuprutus jatkui pitkälle seuraavaan päivään, joten he olivat taas selvinneet yhdestä yöstä ja ensi yönä ei hätää olisikaan, Saaga hymyili helpottuneena.

Päivä matoi eteenpäin. Saaga pakkasi tavaroitaan ja lämmitti hellaa koko päivän, seuraavana aamuna täällä ei saisi olla kylmä.

Lähestyvä yö teki hänestä levottoman, ja lopulta Saaga ei enää kestänyt. Hän pukeutui ja lähti ulos. Ulkona oli vain muutama aste pakkasta ja täysikuu piirsi maiseman esiin lähes yhtä hyvin kuin päivällä. Tänään olisi täydellinen yö metsästää, ja miehet olisivat varmasti susien perässä. Mutta siinä missä sudet olivat kuin tarjottimella kirkkaassa kuutamossa, niin olisivat myös miehet ja Saaga oli valmis.

Saaga puki lumikengät jalkaansa ja lähti taivaltamana metsään. Oikea hetki alkoi lähestyä, hän tunsi sen ytimissään. Hän pysähtyi, kun tunsi ensimmäisen väristyksen. Nyt oli kiire, Saaga alkoi riipiä vaatteita yltään kuin järkensä menettänyt, ja tavallaan sitä hän olikin. Hän kumartui nyhtämään kenkien nauhat auki, kun sormet vielä toimivat. Saaga astui kengistä maahan heitetyn toppatakin päälle, sillä toistaiseksi lumi tuntui inhottavalle hänen jalkojensa alla. Hän sai juuri potkittua housut jaloistaan, kun muutos todella alkoi. Kuu oli täysimmillään, Saagan keho kasvoi ja muovautui ja muuttui ja häntä ei enää ollut.

Susi ravisteli itseään puiden alla, otti ensimmäiset varovaiset askeleet ennen kuin uskalsi luottaa jalkojensa kantavuuteen. Se lähti jolkottamaan eteenpäin, jotenkin se tiesi, että nyt oli kiire. Metsän laidassa susi pysähtyi, haisteli tuulta, mutta ei aistinut sitä mitä se etsi. Eläin kohotti kuononsa ja ulvoi kutsuhuudon öiseen ilmaan. Vastaus tuli miltei heti, ei kovin kaukaa täältä. Susi lähti laukkaamana kohti laumaa. Suuret tassut kauhoivat lunta, askel oli pitkä ja matka taittui joutuisasti. Se kuunteli koko ajan lauman viestintää, jäsenet olivat hajaantuneet ja susi tajusi syyn. Saalistajat olivat joutuneet saalistuksen kohteeksi. Luontoon kuulumattomien koneiden ääni sai suden juoksemaan entistä kovemmin.

Se saapui suuren aukion laidalle ja näki valojuovat valaistulla hangella, se erotti yksinäisen suden juoksevan kauhuissaan koneita karkuun. Susi murisi niskakarvat pystyssä, puolen sekunnin pysähdys oli ohi ja se ponnisti uuteen, entistä nopeampaan vauhtiin.

Susi hyökkäsi sivusta, ihmiset moottorikelkkojen päällä eivät tajunneet, että jokin vaani heitä, vaan olivat keskittyneet ajamaan edellä juoksevaa sutta kohti metsätien päässä odottavia ampujia.

Susi ponnisti juuri oikeassa kohdassa, osui viimeisen kelkan selässä ratsastavaan ihmiseen ja sai tämän suistettua satulasta. Ihminen tömähti pehmeään hankeen, susi hänen viereensä, mutta ennen kuin ihminen ehti edes tajuta mitä oli tapahtunut, susi ponnisti pystyyn ja lähti jatkamana jahtia. Sillä oli vielä kaksi vihollista saamatta kiinni. Se pidensi askeltaan, veti ilmaa keuhkoihinsa ja piti keltaiset silmänsä suunnattuna edes menevän miehen selkään. Susi kiersi suoraan takaa takaviistoon ja teki hurjan loikan miehen kimppuun.

Miehet kuvittelivat olevansa vahvoja, ylivoimaisia ja turvassa ravintoketjun huipulla, eivät he tajunneet vaaraa ennen kuin se iski kiinni selkään. Tätä ihmistä susi näykkäisi varoitukseksi olkapäästä. Vahvat hampaat upposivat helposti paksujen vaatekerrosten läpi, tavoittivat lämpimän lihan ja veren. Mies huusi tuskissaan, ja susi muisti vielä yhden olevan jäljellä.

Laukaus ammuttiin metsänreunasta, ja susi ryntäsi täyteen vauhtiin, se haukahti jahdatulle sudelle ohjeen kääntyä ympäri ja kohdata sitä jahtaava kone. Alfan käskyä ei kyseenalaisteta ja susi käänsi reittiään.  Ainut edelleen pystyssä oleva moottorikelkkailija hiljensi ihmeissään vauhtiaan, kun tajusi, että hänen ajamansa susi kääntyikin häntä vastaan.

Ja sitten hän ei pieneen hetkeen ihmetellyt mitään, tunsi vain, kun jotain todella raskasta iskeytyi häneen täysin yllättäen ja suisti hänet satulasta. Hanki hautasi hänet, jotain painavaa makasi hetken päällä ja mies pelkäsi kuolevansa. Hän pyristeli vastaan, sai käännettyä itsensä selälleen ja sen jälkeen toivoi, että olisi pysynyt mahallaan.

Valtava susi vaani hänen yllään. Se asetti toisen tassunsa kevyesti hänen rintakehänsä päälle, onneksi kevyesti, sillä pelkällä painalluksella se saisi tapettua hänet. Susi laski päätään, joka oli samaa kokoluokkaa ison hevosen kanssa ja katsoi häntä kypärän visiirin läpi suoraan silmiin. Kahden saalistajan silmät kohtasivat ja toinen alistui, jäykistyi pelosta ja rukoili hiljaa armoa. Mieli tekisi painaa silmät kiinni, mutta suden silmät olivat hypnoottiset. Viimein susi perääntyi. Mies sulki silmänsä ja tajusi saaneensa pitää henkensä, ei oikein ymmärtänyt miksi. Sudethan olivat verenhimoisia petoja, jotka tappoivat kaikki. Hän kuuli laukausten äänet, eikä uskaltanut nousta. Metsästystoverit saisivat tulla noutamana hänet sitten, kun tuo peto olisi kaadettu. Samalla hän pääsisi näkemään mikä susi oikein oli kyseessä. Ehkä täysikuu oli sekoittanut hänen aistinsa, sillä ei niin isoa sutta voinut ollakaan, mies jäi päivittelemään.

Susi ohjasi lajitoverinsa aivan kylkeensä kiinni, se kestäisi luodit, pienempi susi ei, ja yhdessä he juoksivat puiden suojiin turvaan.

Susi kutsui ulvonnalla koko lauman kasaan, oli alfanaaras ja kolme pentua. Lauman alfa oli vanha ja viisas, ja päästi suuren suden johtajaksi hetken haistelun ja murinan jälkeen. Susi lähti ravaamaan etummaisena, sillä oli kiire. Aika kävi vähiin, ja laumalle pitäisi opastaa vielä uusi reviiri. Kauemmaksi poroalueesta, pois metsäteiden varsilta ja mahdollisimman kauas asutuksesta. Uhkia oli joka puolella, mutta se yritti parhaansa.

Kuu oli edelleen kirkas, mutta susi tiesi aikansa olevan lopussa. Se haukahti laumalle hyvästit ja lähti niin nopeaan laukkaan, että muut eivät pysyisi sen rinnalla, vaikka olisivat yrittäneet. Susi tavoitti omien jälkiensä vainun ja seurasi niitä, ei tiennyt miksi, mutta totteli jälleen vain vaistoaan.

Saaga havahtui hytisten lumihangesta. Mitä? Missä? Olivat ensimmäiset sekalaiset ajatukset, seuraava oli jo tutun kirkas. Toivottavasti en ole kaukana vaatteistani.  Kuutamossa hän näki valtavat suden jäljet ja lähti seuraamaan niitä hytisten kylmästä, matkaa ei onneksi ollut kuin kymmenisen metriä, kun hän jo erotti vaatteensa. Saaga pukeutui nopeasti pakkasen kylmentämiin vaatteisiinsa ja lähti kohmeisena kohti mökkiä.

Pienen, harmaan rakennuksen näkeminen sai hänet todella onnelliseksi ja Saaga kiirehti sisään. Siellä oli vielä kohtalaisen lämmintä ja hän sytytti uuden tulen. Saaga istui pienellä jakkaralla hellan vieressä ja sai hiljalleen kehonsa lämpiämään. Huomenna hänen olisi aika lähteä täältä, muut saisivat tarkkailla, oliko mikään näillä mailla muuttunut hänen käyntinsä vuoksi, ja pysyisivätkö sudet jatkossa turvassa. Hänellä ei ollut aavistustakaan mitä yön aikana oli tapahtunut, sen verran hän tiesi, että susi olisi aina hänessä ja hän sudessa, mutta muisti ei ollut yhteinen.
 

Idea tähän tarinaan lähti Subin mainoksesta, jossa kerrottiin uudesta sarjasta Zoo. Mainoksen kuva oli suden (tai tarkemmin ajateltuna saattoi olla jonkun toisenkin eläimen) silmästä. Mutta susista halusin kirjoittaa, sitten tuli Saaga ja kehittyi tämä novelli. Kirjoittamisen aikana innostuin ideasta ja mietin, että tässä olisi aineksia pitempäänkin tarinaan... Sitten joskus. Eli ottakaa tämä vain tutustumisena Saagaan. Kiire tuli tämän(kin) kanssa, joten yksityiskohdat saattavat hioutua, ehkä jopa muuttua kokonaan, sitten kun joskus jatkan tätä. Minä tiedän mitä neulaa vaikeampaa Saaga etsii heinäsuovasta, "järjestö" on vähän hämärän peitossa, suuret linjat toki selvät ja siinä pitemmässä tarinassa selvittelen näitä ja kurkataan vähän Saagan menneisyyteen, lisätään vähän luonnonsuojelujuttuja, mytologiaa, yliluonnollista ja romantiikka, niin katsotaan millainen soppa syntyy. 

20. luukku

10 kommenttia:

  1. Jotenkin aavistelin tälläistä käännettä tähän ykkösosan luettuani. Mielenkiinnolla jään odottamaan myöhempiä vaiheita.

    T. Häirikkö ristuksen väsyneenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, luulin, että onnistuin sen peittelemään. Odota, mutta älä pitkästy :)

      Poista
  2. Joo, kyllä tuota käännettä odotti :D heti otsikosta tuli mieleen, mutta sitä joutuikin odottelemaan. Dialogit toimivat mukavasti ja tahdon kyllä lukea tästä lisää!
    -dittou

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh vol. 2 :D Oikeasti olisin halunnut otsikoksi "Suden läheisyys", mutta kun sen niminen kirja on jo Nicholas Evansilla, niin en sitten voinut.

      Kiitos, katsotaan milloin innostunut väkertämään tämän kanssa enemmänkin :)

      Poista
  3. Ehkä mä olen oppinut lukemaan sun aivoituksia....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, et vielä vaikuta niin pahasti traumatisoituneelta :D

      Poista
  4. Jos tästä vielä traumatisoidun lisää, niin niuvanniemi on seuraava osoite. Kunhan tuo hemmetin joulu on kärsitty niin kait se taas elämä voittaa.

    T. Häirikkö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme päivää enää, max neljä. Jaksaa, jaksaa!

      Poista
  5. Mulle kyllä tuli tuo sudeksi muuttuminen ihan puskista, olin ihan pihalla vielä siinäkin vaiheessa kun Saaga alkoi riisumaan keskellä metsää :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, ihana! "Ei kai tässä taas tule jotain pornoa?!" :D

      Poista