10. luukku: Uhkauksia

- ”Terveisin Anonyymi”, Cassandra luki viestin lopun, ääni selvästi vapisten.

Nainen heitti pelästyneenä kirjeen sängylle ja perääntyi sen luota kuin se voisi vahingoittaa. Hänen avustajansa Lisa tuli lähemmäksi ja katsoi auki taitettua paperia.

- Kuka tällaista voi kirjoittaa ja kuinka tämä on saatu huoneeseen? Ja vielä sängyllesi? hän kysyi ihmeissään. – Missä ne turvamiehet ovat silloin kuin heitä eniten tarvitaan, hän tokaisi ärtyneenä ja kaivoi kännykän esiin. Cassandra ei vastannut, hän istui nojatuolissa pelosta vapisten.

Pian Lisa käänsi huomionsa takaisin työnantajaansa, joka istui edelleen katse lamaantuneena. Lisan kävi sääliksi naista. Cassandra oli muutenkin niin herkkä, mutta nyt kun hänen henkeään oli uhattu, tämä näytti kuin lasista puhalletulta. Vaaleat hiukset olivat huolettomalla nutturalla, suuret ruskeat silmät ja ylipitkät ripset toivat välittömästi mieleen Bambin. Lisa ei ollut koskaan nähnyt Cassandraa yhtä poissa tolaltaan edes lavan takana, kun tämä odotti esiintymisvuoroaan. Ja se oli jo paljon. Häntä jaksoi joka kerta ihmetyttää kuinka siitä jännityksestä tärisevästä ja itkuisesta hermoilijasta kuoriutui heti lavalle astuttuaan maailmanluokan artisti, joka lumosi jokaisen kuulijan äänellään ja ulkonäöllään. Ja juuri se täydellinen lahjakkuuden, viattomuuden ja seksikkyyden yhdistelmä houkutti puoleensa ihan liikaa pipipäitä. Cassandralla oli oma tiimi tutkimassa ihailijapostia ja arvioimassa liian innokkaiden fanien muodostamaa turvallisuusuhkaa. Tähän asti kaikki oli onnistunut, mutta nyt jotenkin tähden oman hotellihuoneen sängylle oli joku saanut tuoduksi viestin.

Ovelta kuului koputus, ja Lisa meni avaamaan, Cassandra ei tainnut edes huomata ääntä. Turvallisuudesta vastaavan ryhmän johtaja Liam marssi sisään. Mies nyökkäsi Lisalle ja pyysi tätä kertomaan mitä oli tapahtunut.

- Cassandra löysi vuoteeltaan viestin. Ensin hän luuli sen olevan tervehdys hotellilta, mutta ei se sitten ollutkaan. Cassandra luki viestin ja on nyt kovin järkyttynyt, Lisa selitti yrittäessään pysyä Liamin askelten tahdissa miehen marssiessa kohti sviitin makuuhuonetta. Ovella Liam äkisti pysähtyi, tarkasteli hetken ympäristöä ennen kuin astui sisään. Hän ei edes yrittänyt ottaa kontaktia Cassandraan vaan käveli hitaasti sängyn luo.

- Koskitko viestiin?

- En, se on ollut ainoastaan Cassandran käsissä. Niin ja tietysti tekijän.

Liam kumartui lähemmäksi lukemaan kirjettä.

- Sairasta paskaa, henkivartija tuhahti hetken kuluttua.

Kumpikaan naisista ei esittänyt vastaväitteitä. Ei se ainakaan tervettä ollut, kun kirjoitti kuinka haaveili saavansa laululinnun omaan häkkiinsä ja sen jälkeen tekevänsä tälle mitä halusi.

- Minä ilmoitan tästä poliisille, toivottavasti he saavat kirjeestä sormenjäljet. Vähän kyllä epäilen. Me tutkimme onko ihailijapostin seassa ollut mitään tämän tyylistä. Ja te saatte vaihtaa hotellia välittömästi, ehkä tekijä on töissä täällä. Ovella on kaksi miestä koko ajan vartiossa ja Lisa varmaan järjestää muuton?

Lisa nyökkäsi, Cassandra pysyi edelleen hiljaa, ja Liam astui vähän lähemmäksi naista. Kumartui alemmaksi ja sanoi hiljaisella äänellä:

- Älä huoli. Tämä oli inhottava yllätys, mutta me huolehdimme asiasta. Sinulle ei tapahdu mitään pahaa.

Sanoja olisi voinut pitää rauhoittavina, elleivät ne olisi olleet niin ristiriidassa sanojan ulkonäön kanssa. Liam oli pitkä ja roteva, kasvot muistuttivat bulldogin ja nyrkkeilijän risteytystä, lyhyt siilitukka oli peruja armeija-ajoilta ja tarkkaavaisuus poliisin työstä. Poliisivoimissa oli tullut joku selkkaus, jonka vuoksi Liam oli siirtynyt turva-alalle. Cassandran kanssa hän oli tehnyt töitä lähes koko naisen uran ajan, ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun saattoi puhua edes vähäisestä epäonnistumisesta.

- Minä lähden selvittämään asiaa. Pitäisikö lääkärin käydä katsomassa Cassandraa? Liam kysyi Lisalta ennen poistumistaan.

- Minä katson saanko häneen mitään kontaktia, Lisa kuiskasi vastauksen.

Kun Liam oli poistunut kuuloetäisyyden ulkopuolelle, Lisa lähestyi Cassandraa. Hän kyykistyi naisen eteen ja tavoitti tämän katseen.

- Kuinka sinä voit? hän kysyi myötätuntoisella äänellä.

- Hän on ollut täällä. Minä luulin olevani turvassa, mutta en olekaan, Cassandra viimein sopersi.

- Liam ja muut hoitavat asian, me vaihdamme varmuuden vuoksi hotellia ja kaikki tulee kuntoon.

- Kuinka sinä voit sanoa noin? Joku hullu on uhannut juuri raiskaavansa minut omalla mikrofonillani, Cassandran ääni nousi hysteeriseksi.

- Pitäisikö minun kutsua lääkäri?

- Minä vain haluan pois täältä, Cassandra niiskaisi.

- Minä alan järjestää asiaa välittömästi, Lisa sanoi rohkaisevasti.

Hän suoristautui ja aikoi selvittää kaupungin muut huippuhotellit.

- Älä jätä minua yksin, Cassandra pyysi, kun Lisa oli makuuhuoneen ovella.

Säälien Lisa jäi huoneeseen, istui kampauspöydän eteen ja alkoi puhelimitse järjestää heidän muuttoaan.

Poliisit eivät löytäneet sormenjälkiä kirjeestä, hotellin valvontanauhoista ei näkynyt lisätodisteita, eikä kukaan ollut nähnyt mitään. Oli aivan kuin aave olisi tuonut kirjeen.

Cassandran onnistui kasata itsensä, vetää jälleen yksi unohtumaton keikka, ja kiertueorganisaatio vaihtoi kaupunkia. Kirjeen jälkeen Cassandra suostui olemaan yksin ainoastaan kylpyhuoneessa. Joten Cassandran kanssa olivat Lisa ja manageri Gary, kun seuraava kirje löytyi. Se oli asetettu vasten kukkamaljakkoa Cassandran pukuhuoneessa esiintymisareenan uumenissa. Cassandra huomasi ensimmäisenä kirjeen ja takertui Garyn käsivarteen vapisten. Hän pystyi vain osoittamaan viattomalta näyttävää valkoista taitettua arkkia. Gary käski Lisan viedä Cassandra pois yhdessä turvamiesten kanssa ja mies itse jäi kutsumaan Liamin paikalle.

Liam veti hanskat käteensä ja avasi paperin. Gary ei ylettynyt lukemaan kirjettä, kun yli kaksimetrinen mies piti sitä silmiensä tasalla.

- Samaa järjetöntä paskaa, mies murahti ja asetti kirjeen takaisin pöydälle.

Liamin soittaessa poliisille Gary silmäili tekstiä lävitse, ja tunsi inhon väristykset selkäpiissään. ”…Haluan kuulla kuinka laulat ’When Stars Cry’, kun työnnyn sisääsi… Minä olen ainut, joka voi pelastaa sinut… En malta odottaa päivää, kun saamme olla ikuisesti yhdessä… ”

- Tarvitsemme lisää turvamiehiä, Gary totesi kireänä, kun Liam lopetti puhelun.

Mies nyökkäsi ja näytti miettivän omiaan.

- Kuinka hitossa uskallamme laittaa Cassandran tänä iltana lavalle? Gary vaahtosi marssien edestakaisin pukuhuoneen kokolattiamatolla.

- Ei hänellä lavalla ole hätää.

- Mitä? Gary parahti. – Hän on siellä täysin suojattomana, kuka tahansa voi hyökätä hänen kimppuunsa. Ampua, puukottaa, ihan mitä tahansa!

- Turvatarkastukset ovat riittävät areenan ovilla. Ja tämä kyseinen heppu haluaa Cassandran itselleen, lukittuna johonkin pimeään kellariin tai syrjäiseen mökkiin.

- Mistä sinä tuon tiedät?

- Annoin yhden vanhan ystävän profiloida tekijän sen ensimmäisen kirjeen perusteella. Saamme varmasti lisätietoa tämän kirjeen perusteella siitä miehestä.

Gary katsoi mykkänä Liamia, ennen kuin muisti kuinka puhutaan.

- Etkä ole kertonut minulle mitään! Olisimme voineet…

- Voineet mitä? Profiilin perusteella kirjoittaja on 20-40-vuotias valkoinen mies, sinkku, epäonnistunut naissuhteissa. Cassandran faneista vähintään viidennes sopisi tuohon joukkoon. Vaikka tämä ei nyt siltä näytä, me teemme parhaamme.

Gary lähti huoneesta otsa entistä syvemmillä rypyillä. Cassandra oli hänen kirkkain tähtensä, eikä hänellä ollut varaa menettää tätä millään tavalla. Lisää turvamiehiä, rajoituksia fanitapaamisiin, Cassandran hotellin pitäisi pysyä paremmin salassa… Uusia ideoita nousi Garyn mieleen tämän hamutessa turhaan tupakkaa takkinsa taskusta. Juuri tällaisina hetkinä hän katui, että oli lopettanut kuusi vuotta sitten polttamisen.

Cassandra näytti olevan tolaltaan. Lisa luotsasi naisen yhdessä turvamiesten kanssa takaisin hotelliin ja siellä Cassandra pyysi lääkäriä. Lisan tehtäväksi jäi selvittää mistä löytyisi luotettava ja kotikäyntejä tekevä lääkäri tästä kaupungista.

Tohtori Eriksen seurasi hermostuneena turvamiehiä hotellin hissiin. Kuka olisi arvannut, kun hän tänä aamuna nautti joka-aamuista kaurapuuroaan, että päivä toisi tullessaan huippusalaisen kotikäynnin. Itse asiassa tohtori Eriksen ei tiennyt vieläkään ketä oli menossa tapaamaan. Hänet ohjattiin valtavaan sviittiin ja sen makuuhuoneeseen. Häkeltyneenä hän tunnisti sängylle käpertyneen naisen Cassandraksi, yhdeksi maailman tunnetuimmaksi pop-tähdeksi. Ihmetystä kesti kuitenkin vain hetki, kun syvään juurtunut lääkärin rooli otti vallan.

- Hyvää päivää, olen tohtori Eriksen ja minut kutsuttiin katsomaan teitä. Kuinka voin olla avuksi?

Cassandra kohottautui istumaan, pyyhkäisi platinanvaaleat kiharat selkänsä taakse ja puhui kuiskaamalla:

- Sairas ihailija vainoaa minua. Minua ahdistaa suunnattomasti, enkä saa nukutuksi.

Lääkäri nyökkäsi ymmärtäväisesti. Huoneen nurkasta häntä lähestyi nainen, joka esitteli itsensä Cassandran avustajaksi. Hiljaisella äänellä nainen selitti viestien saapumisen ja kertoi ylimalkaisesti niiden sisällöstä. Mies nyökytteli, aukaisi laukkunsa ja pyysi lupaa tehdä rutiininomaiset kokeet. Hän mittasi verenpaineen, kuunteli sykkeen ja tarkisti pupillit. Kysyi lääkityksestä ja elintavoista, ja lopulta kirjoitti reseptin rauhoittaville lääkkeille. Varttia myöhemmin häntä lähdettiin saattamaan ulos, kun hän oli ensin allekirjoittanut vaitiolosopimuksen ja saanut ruhtinaallisen maksun vaivoistaan. Seuratessaan turvamiestä, toisen kävellessä hänen takanaan, hän ei voinut olla miettimättä sitä kaikkea luksusta minkä keskellä Casssandra eli, mutta silti hänestä tuntui, kuin hän olisi kävelemässä ulos vankilasta vapauteen.

Seuraava kirje oli ujutettu huonepalvelun tuomalle tarjottimelle. Se löytyi siististi taitettuna munakaslautasen alta. Sävy oli aiempaa uhkaavampi, ja vaikkei Cassandra edes lukenut sitä, olivat sekä Lisa että Gary valmiita uskomaan, että hän romahtaisi ihan koska tahansa. Liam oli raivoissaan ja turhautunut, sillä mitään johtolankoja ei löytynyt vieläkään. Poliisi oli aivan yhtä ymmällään sekä voimaton.

Pohdittiin jopa kiertueen keskeyttämistä, ei kuitenkaan aivan vakavissaan. Vaikka kirjeet olivat pelottavia, uskoivat sekä Gary että Liam, että he saisivat pidettyä Cassandran turvassa.

Jokainen oli varpaillaan, mutta ”show must go on”, kuten joku oli joskus laulanut. Ja show kulki eteenpäin, Cassandra esiintyi paremmin kuin ikinä aiemmin. Tuntui, että veitsi kurkulla hän sai itsestään kaiken irti. Erityisesti sen iltainen keikka oli huikea.

- Paras tähänastisista, Gary hykerteli kulisseissa, kun Cassandra poistui lavalta viimeisen kerran yleisön jäädessä taputtamaan ja huutamaan idolinsa perään.

Lisa nyökytteli vieressä ja yhdessä he lähtivät Cassandran perään. Pukuhuoneessa kilisteltiin samppanjalla, ja pitkästä aikaa tunnelma oli lähes hilpeä.

Gary saatteli hieman horjahtelevan Cassandran tämän makuuhuoneeseen asti ja varmisti, että kaksi turvamiestä oli asemissa sviitissä ja kaksi lisää ovella. Huojentuneena hän lähti omaan huoneeseensa ajatellen, että ehkä tämä tästä.

Seuraavana aamuna Lisa päästettiin huoneistoon. Nainen kävi mielessään läpi päivän tehtävälistaa ja koputti makuuhuoneen ovelle. Normaalia ”sisään” kehotusta ei kuulunut, ei vaikka hän koputti vielä kahdesti. Ehkä Cassandra on suihkussa tai nukkuu niin sikeästi niiden lääkkeiden voimalla, Lisa mietti, mutta ei oikein itsekään uskonut vaihtoehtoihin. Hän aukaisi makuuhuoneen oven, vaikka se oli tiukasti kiellettyä. Huone oli tyhjä, samoin sänky, siinä oli kyllä nukuttu. Kylpyhuoneen ovi oli kiinni ja Lisa ryntäsi ovelle. Enää hän ei edes miettinyt, kun riuhtaisi oven auki. Sisällä oli pimeää, ja hän joutui hetken hamuamaan valokatkaisinta, mutta pian Lisa totesi, että Cassandra ei ollut sielläkään.

Hän huusi turvamiehiä, samalla kun valitsi jo kännykästään Liamin numeroa. Liamin jälkeen hän soitti Garylle ja pian huone oli täynnä ymmyrkäisiä miehiä. Ehdottoman varmaa oli vain se, että Cassandra oli kadonnut. Liam hälytti poliisit, jotka tulivat paikalle ennätysajassa.

Cassandran työntekijöitä ja hotellin henkilökuntaa jututettiin, rikospaikkatutkijat kävivät sviitin läpi milli milliltä ja hotellin valvontakameroiden nauhoja alettiin käydä läpi. Jotenkin uutinen vuoti toimittajille ja pian etusivut menivät uusiksi koko maailmassa. Olihan tämä jännittävintä mitä koko pop-kulttuurissa oli aikoihin tapahtunut: kaunis ja kuuluisa laulajatar katosi jälkiä jättämättä. Sillä jälkiä ei todellakaan löytynyt. Poliisi jatkoi kuulemisia, avasi vihjepuhelimen, joka tukkeutui vääristä vinkeistä, mutta mitään edes etäisesti läpimurtoon viittaavaa ei tapahtunut.

Cassandran vanhemmat sekä Lisa ja Gary kutsuttiin parin viikon kuluttua poliisiasemalle. Nelikko otaksui, että heille kerrottaisiin tutkinnan edistymisestä. Tutkinnanjohtaja Wood ohjasi heidät istumaan kokoushuoneeseen ja aloitti:

- Tämä on ehkä koko urani eriskummallisin juttu. Meillä on kolme uhkauskirjettä ja kadonnut nainen. Siinä ovat ainoat faktat. Meillä ei ole mitään todisteita kirjeiden kirjoittajasta, eikä toisaalta Cassandran katoamisesta. Turhautuneina tutkinnan edistymättömyyteen, aloimme niin sanoakseni ajatella laatikon ulkopuolella. Eikä meillä ole vieläkään mitään pitäviä todisteita, mutta alamme kallistua sille kannalle, että Cassandra katosi vapaaehtoisesti.

Huoneessa kohahti epäusko, ja Cassandran äiti nousi seisomaan huutaen:

- Oletko järjiltäsi? Minun tyttäreni on siepattu.

- Rouva Harris, olisitteko ystävällisiä ja istuisitte, niin voin selittää, Wood pyysi. Hän pyyhkäisi hiirenharmaita hiuksiaan ja mietti hetken kuinka jatkaisi.

- Täydellinen todisteiden puute oli se ensimmäinen seikka, mikä herätti huomiomme. Ei mitään jälkiä kyseisten kirjeiden lähettäjästä. Cassandra on jatkuvasti ihmisten ympäröimänä, mutta kukaan ei muka huomannut kuinka peräti kolme kirjettä saatiin toimitetuksi. Yksi hänen sängylleen, toinen pukuhuoneeseen ja kolmas aamiaisen mukana. Kuinka todennäköistä se on? Katoamisen jälkeen hotellihuoneesta ei löytynyt yhtäkään jälkeä, kuitua tai hiekanmurua, jotka osoittaisivat siellä käyneen jonkun vieraan. Ei jälkiä taistelusta, ja sviitissä oli kaksi henkivartijaa, huoneen ulkopuolelle vielä kaksi lisää. Kovan luokan ammattilaisia, jotka eivät huomanneet mitään. Ilmeisesti Cassandra on poistunut ikkunasta, todennäköisesti katolle ja sieltä minne tahansa. Hotellin valvontakamerat ovat hyvät, mutta pakostakin sinne jää katvealueita, joita hyväksikäyttäen pääsee liikkumaan näkymättömästi.

Wood odotti, että kuulijat saivat sisäistetyksi hänen sanomansa. Viime viikot olivat olleet kirkkaasti hänen uransa haastavampia. Häntä seurasi silmä kovana niin lehdistö, omaiset, fanit, pormestari ja jopa presidentti. Teorian esittäminen oli rohkeaa, mutta ainut vaihtoehto.

- Tiesittekö, että emme ole tavoittaneet Cassandran turvallisuuspäällikköä Liam Whitea ensimmäisten kuulemisten jälkeen?

- Onko hänetkin siepattu? Gary kysyi ihmeissään.

Wood ei vastannut, vaan pudotti varsinaisen pommin:

- Tiesittekö, että Cassandralla ja Liamilla oli suhde?

- Cassandralla ja Liamillako muka? Lisa nauroi epäuskoisena.

Gary istui suu auki ja nyt oli Cassandran isän vuoro hermostua:

- En todellakaan siedä, että tyttäreni häpäistään tällä tavoin. Se mies oli Cassandraa paljon vanhempi, eivätkä he todellakaan olleet samalla tasolla.

Jälleen Wood viisaasti odotti melun rauhoittumista ennen kuin aukaisi ohuen kansion ja otti sieltä käsiinsä muutaman valokuvan.

- Tämä kuva on otettu hotellin turvakamerasta viikkoa ennen ensimmäisen kirjeen ilmestymistä.

Kuulijoiden eteen työnnettiin kuva, jossa Cassandra katsoi hymyillen isokokoista miestä, joka oli selin kameraan. Se olisi voinut olla Liam.

- En ole koskaan nähnyt Cassieta näin onnellisen näköisenä, Lisa sanoi ennen kuin ehti miettiä mitä sanoi.

Cassandran äiti mulkaisi Lisaa rumasti ja nolostuneena avustaja painoi päänsä.

- Tässä on valokuva viestistä, joka löytyi Cassandran muistikirjan välistä.

Kuvassa oli hotelli Deux Cygnesin kirjepaperille kirjoitettu viesti ”Olet kaikkeni”, käsiala oli selvästi miehen.

- Vertasimme käsialoja ja tämä on Liamin.

- Mutta mehän olimme Ranskassa… Lisa jäit miettimään.

- Cassandra yöpyi tässä hotellissa kaksi yötä heinäkuussa kolme vuotta sitten.

- Kolme vuotta? Gary henkäisi.

Viimeisenä Wood laski pöydälle kolme polaroid kuvaa. Yhdessä Liam ja Cassandra suutelivat Cassandran Montanan talon keittiössä, toisessa Cassie makasi Liamin rinnan päällä ja parilla oli pelkät valkoiset kylpytakit yllään, kolmannessa Cassandra tuijotti hymyillen kameraan, mutta Liam tuijotti naista katseella, joka sai kuvan katsojat tuntemaan olonsa tunkeilijoiksi.

Cassandran läheiset tuijottivat kuvia epäuskoisina. Kuinka heidän silmiensä edessä oli vuosikaudet ollut käynnissä suhde, jonka olemassaolosta heillä ei ollut aavistustakaan?

- Me arvelemme, että he jättivät nämä kuvat tarkoituksella jälkeensä, Wood sanoi hiljaa.

- Kuunteliko Cassandra paljon musiikkia?

- Aina, Lisa vastasi epäröiden, kun muut olivat hiljaa. – Hän oli kuulokkeet korvilla jokaisen lennon aikana, ennen keikkaa, automatkat ja yleensäkin lähes aina. Cassie rakastaa musiikkia ja kuunteli kaikkea Mozartista Janis Jopliniin ja Eminemiin.

- Hänellä oli musiikkia ladattuna?

- Kännykkään, iPadiin ja läppäriin, Lisa vahvisti. – Erään kerran hän nauroi ostaneensa iTunesista yli neljällä tuhannella dollarilla musiikkia yhden päivän aikana.

- Kun tutkimme Cassandran kaikki laitteet niistä löytyi vain yksi kappale.

- Niitä pitäisi olla paljon, paljon enemmän, Lisa ihmetteli. – Mikä kappale?

- Taylor Swiftin The Lucky One. Kuunnellaanpa se seuraavaksi.

Wood napautti pöydällä olevaa tablettia ja pian pehmeä laulu täytti huoneen. Cassandran läheiset syventyivät kuuntelemaan sanoja.

- Kuten ehkä huomasitte, tässä lauletaan ”how you took the money and your dignity and got the hell out”. Cassandra on jo jonkin aikaa siirtänyt varojaan Caymansaarille ja sitä kautta ties minne.

Kukaan ei sanonut mitään, joten Wood jatkoi:

- Cassandra ei muuten syönyt yhtään lääkkeitä, joita hänelle määrättiin ahdistukseen jokin aika sitten. Kuulustelimme lääkäriä, ja hänen mukaansa Cassandra oli hyvin pelokas ja ahdistunut. Miksi hän siis jätti lääkkeet syömättä? Ehkä hän ei niin peloissaan ollutkaan.

 Huoneessa vallitsi epäuskoinen hiljaisuus.

- Meillä on siis pelkkiä aihetodisteita, että äsken kertomani olisi totta, mutta meillä ei ole myöskään todisteita, että joku hullu kirjemies olisi kidnapannut hänet. Liam White on älykäs mies, hänellä on taustaa sekä merivoimissa että poliisissa. Hän tietää kuinka me toimimme näissä tapauksissa, ja otaksumme, että jokainen näistä todisteista on jätetty tarkoituksella.

- Jos tämä on totta, missä he ovat nyt? Gary rykäisi.

- Ihan missä vain he haluavat. Väärennetyt passit, ehkä muutama kauneusleikkaus ulkonäön muuttamiseksi ja he voivat elää rauhassa kuten haluavat…

- Tämä on uskomatonta! Kuinka te kehtaatte edes ehdottaa mitä tällaista! Minä teen valituksen pormestarille ja vaikka presidentille, Cassandran äiti tulistui.

- Olemme puhuneet tästä pormestarin ja FBI:n kanssa, ja olemme kaikki samalla puolella. Resurssipulan takia alamme siirtää miehiä muiden juttujen tutkimiseen. Luonnollisesti, jos jotain uutta tietoa tulee, perehdymme siihen sataprosenttisesti, Wood vastasi välittämättä naisen huudosta.

- Miksi Cassandra olisi tehnyt tämän? isä puolestaan kysyi. – Hänellähän oli kaikki se mitä hän oli aina haaveillut: upea ura, rahaa ja julkisuutta.

- Sinähän häntä olit aina painostamassa etenemään urallaan, äiti totesi myrkyllisesti.

- Kukahan se oli Cassieta työntämässä kaikenmaailman missikisoihin jo vauvasta lähtien? Ja kyllä sinulle kelpasi kaupunkiasunto New Yorkissa, oma kartano kotona Austinissa ja lekottelu Cassandran siivellä.

- Ai että tämä on nyt minun vikani?

Cassandran äiti ponnisti seisomaan ja lähti huoneesta aviomiehen seuratessa perässä. Lisa ja Gary jäivät hiljaisina kuuntelemaan riidan ääniä käytävästä. Tutkinnanjohtaja Wood nyökkäsi heille ja lähti pariskunnan perään.

- Luuletko, että se on mahdollista? Lisa viimein kysyi.

- En tiedä. En oikeasti tiedä. Minä luulin, että Cassandralla on kaikki hyvin. Ura kulki, keikat olivat upeita, eikä hän valittanut mistään.

- Mutta ei hän valittanut koskaan mistään. Eikä päästänyt ketään lähelleen, Lisa sanoi.

Hän otti yhden polaroideista käteensä ja katsoi sitä haikeasti hymyillen.

- Minä en koskaan nähnyt häntä tällaisena, rentona, rakastuneena ja onnellisena, vaikka tein hänelle töitä kuusi vuotta. Joten ehkä hän teki oikean ratkaisun. Toivottavasti poliisit ovat oikeassa, eikä hän ole jonkun hullun kellarissa.

- Nämä aihetodisteet ovat aika vakuuttavia, Gary joutui toteamaan.

- Uskomatonta kuinka he onnistuivat pitämään kaiken piilossa, suunnittelemaan tämän ja vielä esittämään kaiken niin hyvin, Lisa mietti

Gary huokaisi:

- Mutta olisi hän voinut sanoa jotain, olisimme voineet hidastaa tahtia. Keskeyttää kiertueen, pitää lomaa.

- Olisimmeko? Lisa kysyi.

Siihen Garylla ei ollut enää yhtä selvää vastausta. Hän oli aina hokenut, että oli taottava, kun rauta on kuumaa ja Cassandran kohdalla se oli ollut tulenpunaista jo pitkään.

- Mitäs nyt? Lisa viimein kysyi, kun he lähtivät neuvotteluhuoneesta.

- Jos pitäisi hetken lomaa, sulattelisi tätä. Mutta on minulla muutama lupaava kyky jo kiikarissa.

- Mihinkäs se seepra raidoistaan pääsisi, Lisa naurahti.

- Entä sinä?

- Ehkä minä teen cassandrat ja lähden etsimään onneani ihan jostain muualta.

Tämä sai innoituksensa lukijalta. Tehtävänäni oli kirjoittaa novelli, jonka toinen sana olisi anonyymi. 

11. luukku