torstai 10. joulukuuta 2015

10. luukku: Baaritiskin päässä


Katselen kuinka baarimikko laskee hanasta olutta isoon tuoppiin. Illan toiseen. Tuttu kapakka on turvapaikka, ääntä ja meininkiä riittää yöhön asti. Istun tiskin päässä ja näen siitä hyvin karaokelavalle ja ovelle. Ihan niin kuin näin silloin yksi ilta


Harmaantunut kanta-asiakas lauloi Kake Randelinin Kuin joutsenlaulua, bravuuriaan, ja minä turisin naapurin Arton kanssa tien talvikunnossapidosta tai sen olemattomuudesta.

- Noiden raiteiden takia joku vielä kuolee, ennen kuin tähän muutos saadaan, Arto jyrähti ja minä nyökyttelin vieressä.

Arto siemaisi kaljaansa, ja minä vilkaisin mitä muualla baarissa tapahtuu. Puura tunnelmoi edelleen mikrofonin varressa, kylän nuorukaiset pelasivat biljardia ja muutenkin ne samat vanhat naamat olivat levittäytyneet looseihin, tiskille tai tanssilattialle. Kaikki oli niin kuin ennenkin… ja sitten seuraavassa hetkessä ei ollutkaan.

Baarin ovi avautui, ja seurasin uteliaana, kun kolmen naisen ryhmä saapui hymyillen sisään. Tai ne kaksi muuta unohtui heti, kun katsoin kunnolla sitä kolmatta.



Siemaisen kaljaa ahnaasti, ei, ei nyt. Minun ei pidä ajatella häntä, tolkutan itselleni jälleen kerran. Asia ei ajattelemalla ja muistelemalla muutu miksikään, mutta en ole vielä keksinyt keinoa kuinka kunnolla hallita ajatuksiani. Jäätävä känni ja syvä uni ovat pakopaikkoja, mutta valitettavasti niiden pauloissa ei voi olla 24/7, tai ainakaan jos haluaa pitää työpaikan ja ystävät. Toistaiseksi olen halunnut, mutta jos tämä ei ala mennä ohi, olen valmis harkitsemaan asiaa uudelleen. Tuttu baarimikko kaataa vieressäni laseihin konjakkia, tuijotan lumoutuneena kullanväristä nestettä. Sitä samaa sävyä on hänen silmissään, juuri siinä mustuaisten ympärillä, ennen kuin väri sulaa tummanruskeaksi. Puristan turhautuneena silmäni kiinni, mutta hän nousee entistä selvempänä mieleeni.



Nainen pudisteli lunta lyhyistä tummanruskeista hiuksistaan ja nauroi, niin että erotin selvästi tasaisen valkoiset hampaat. Hän oli kaunis nauraessaan, ja myös silloin kun ei nauranut, pistin merkille, kun kolmikko tuli tiskille. Nainen keskittyi totisena juomavalikoimaan, vaihtoi muutaman sanan kavereidensa kanssa ja tilasi siiderin oman vuorona tullessa. He jäivät tiskin läheisyyteen nauttimaan juomiaan, nauroivat ja juttelivat. Minäkin olisin halunnut jutella naisen kanssa, mutta hänen ympärillään ne kaksikin naista olivat liikaa. Mennä nyt siihen keksimään tyhjästä jutun juurta, olemaan arvostelun alla ja sitten kohdata se vaivautunut hymy ja poistuminen, mikä aina oli onnistumista todennäköisempää. Kylmä hiki nousi pelkästä ajatuksesta En tosiaan ollut niitä sulavakäytöksisiä naistenmiehiä, joille puheenaiheen keksiminen ei ollut ongelma ja jotka suhtautuivat torjuntaan olankohautuksella, mutta myös onnistuivat huomattavasti useammin kuin epäonnistuivat.



Kake Randelin vaihtui Freemanin kautta Jippuun. Huomasin kuinka nainen laski lasinsa tiskille ja lähti kohti ovea laukkuaan kaivellen. Kaverit jäivät jonottamaan uutta kierrosta, ja minä näin tilaisuuteni tulleen. Varmistin, että tupakat ja sytkäri olivat varmasti taskussa, kun suuntasin ovelle. Ulkona tuuli ilkeästi suoraan vasten kasvoja, joten olin varma, että kovin pitkää juttutuokiota ei olisi luvassa, mutta jos muutama sana…



Nainen oli sytyttämässä tupakkaansa, mutta kirosi pian ärhäkästi, kun tuuli esti tupakan syttymisen tai puhalsi sytkärin liekin sammuksiin.

- Tehdäänkö yhteistyötä? kysyin ennen kuin alkaisin enempää arkailla.

Nainen katsahti minuun ensimmäisen kerran, yllättyneenä ja arvioiden. Sitten hän hymyili varovasti ja nyökkäsi. Hyvä, etten huokaissut helpotuksesta.


Kupersin käteni tupakan ja sytkärin ympärille ja nainen sai oman savukkeensa syttymään. Kumarruin vähän lähemmäksi oman tupakkani kanssa ja nyt oli hänen vuoronsa suojata käsillään tulta tuulelta.

- Kiitos, hän sanoi, kun puhalsi ensimmäiset savut suustaan. Ele oli käsittämättömän seksikäs, kaikki hänessä oli.

- Sä et taida olla täältäpäin? kysyin ennen kuin hän lähtisi kauemmaksi tai kaivaisi kännykkänsä esiin.

- En oo, me tultiin viettämään tyttöjen iltaa ja haluttiin vähän vaihtelua oman kylän kapakalle.

- Miltä vaikuttaa? kysyin ja nyökkäsin sisälle päin.

- No tota, nainen virnisti ja jatkoi: - Uudet naamat, mutta ihan samanlaista kuin kotonakin.

Nyökkäsin ymmärtäväisesti. Joskus nuorempana olimme kavereiden kanssa kulkeneet läpi kaikki kapakat, baarit ja yökerhot läpi kahdensadan kilometrin säteellä ja eivät ne suuremmin toisistaan eronneet.



- Mikä sun nimi on?

- Milla, entäs sun?

- Jarkko.

- No, hauska tavata, Jarkko, Milla sanoi ja hymyili.


Silloin kaikki oli ollut alussa. Ilma täynnä pelkkiä lupauksia ja toiveita. Saan itseni kiinni oven tuijottamista. Ei hän tule, tiedän kyllä, mutta se osa minusta, jota ei voi järjellä hallita, ei välitä. Nostan sormeani ja hetkeä myöhemmin uusi tuoppi on edessäni. Kai tässä pitäisi keksiä elämälle uusi suunta, mutta homma ei ole helppo, koska vanha suunta ei vain jätä rauhaan.


Tupakkapaikalla juttu jatkui mukavasti eteenpäin, ei tullut vaivautuneita hiljaisuuksia tai kuumeista miettimistä, mistä voisi seuraavaksi puhua. Tuntui, että yhden tupakan aikana ei ehtinyt puhua läheskään kaikkea mitä olisi halunnut sanoa. Milla on valloittava nainen. Hän oli nokkela ja hauska ja katseemme viipyivät toistemme silmissä yhä kauemmin. Oloni oli kuin teininä, vaikka ikää oli jo tuplasti enemmän. Yhden pitkän katseen aikana olin varma, että punastuin. Ja olisin niin halunnut sanoa kuinka ihana hän oli, mutta en uskaltanut. Ilmeisesti osasin kuitenkin sen verran jutella ja olla sönkkäämättä, sillä sisällä Milla istui seuraani tiskille ja antoi kavereidensa keskittyä karaokeen. Ja siinä Millan nauraessa jollekin heitolle, jota en enää muista, aloin uskoa rakkauteen, jos ei ihan ensimmäisellä silmäyksellä, niin ainakin kolmannella. Minä tiesin, että hän oli se. Se, jonka kanssa minä viettäisin loppuelämäni.



Seuraavan kaljan sijaan tilasin veden, sillä en halunnut pilata tätä juopumisella. Halusin muistaa tästä illasta kaiken. Ja se onnistuikin, silloin en vain arvannut, kuinka kipeää se vielä joskus tekisi. Mutta silloin en tiennyt, silloin kaikki oli vain kovin ihanaa. Puhuimme, nauroimme ja katselimme toisiamme, onnekkaina.



- Mitä mies?

Havahdun Lassen ääneen.

- Mitäs tässä, kohotan puolilleen vajunutta tuoppiani, ja Lasse ymmärtää.

- Ei oo mennyt Räikköseltä tämä kausi ihan putkeen, Lasse sanoo ja istuu viereeni.

- No ei. Kyllähän mä tiesin, että Vettel on rattimiehiä, mutta en uskonut, että se noin vahvasti ottaa tilanteen haltuun Ferrarilla.

Puhe käynnistyy mukavasti analysoimalla sekä Räikkösen että Bottaksen suorituksia kaudelta, formuloista siirrymme ralliin ja sieltä jääkiekkoon.


Parhaita hetkiä lauantaissa ovat nämä puolituttujen kanssa käydyt keskustelut milloin mistäkin. Mitä vain, ettei tarvitse istua ihan koko iltaa omissa mietteissään. Ajatukseni kyllä karkaavat edelleen Millaan, vaikka pitäisi pohtia onko Latvalan seitsemän pelin rangaistus oikein naamaan huitomisesta.


- Tunnetko tuota naista, joka sua on katsellut viimeisen vartin? Lasse kysyy ja saa pasmani sekaisin.

- Missä? ähkäisen. Lähes pelästyneenä. Milla se ei voi olla, sillä hänen katseensa tuntisin.

Lasse neuvoo ikkunan suuntaan ja vilkaisen tovin kuluttua varovasti. Ihan ok:n näköinen punapää tavoittaa katseeni ja oikeaoppisesti hymyilee ja katsoo muualle. Minä jatkan heti tuoppiin tuijottamista.

- En tunne, mutisen.

- No, voisit mennä tutustumaan, Lasse rohkaisee.

- Ei tänään.

- Oho, mikäs nyt on?

Lasse ei ole niin läheinen, että kertoisin. Ei kyllä kukaan muukaan ole.

- Ei mitään ihmeellistä. Nyt ei vaan jotenkin… Ei, väistelen nolosti.

Tietysti voisin mennä ja kokeilla, josko hän saisi Millan unohtumaan. Mutta kun kahden edellisen kanssa ilta on päätynyt noloon velttouteen, ei sitä kokemusta halua uusia enää yhdenkään tuntemattoman kanssa.

- Haittaako jos mä menen juttusille?

- Ei tietenkään, ja suahan se on katsellut, rohkaisen Lassea. Äskeinen kevyt jutustelufiilis on kadonnut.



Koposen taksi kaasutti pois, katuvalojen loisteessa vedin Millan viimein itseäni vasten ja suutelin häntä. Kuten olin arvellutkin, kukaan aiempi ei ollut maistunut hänen kaltaiseltaan, kukaan ei ollut tuntunut sylissäni yhtä oikealta.

- Ne tupakat ehditään polttaa myöhemminkin, Milla mutisi suutani vasten, kun lähdimme kohti kotioveani. Hän peruutti ja minä ohjasin oikeaan suuntaan, huulemme eivät eronneet hetkeksikään. Vaatejono ovelta sänkyni viereen oli kuin elokuvista, samoin kaikki se mitä sängyssä tapahtui sinä yönä. Seksi, rakastelu, pano, jyystö, nainti… Meidän sanamme oli yhdyntä. Kuinka kaksi tuli yhdeksi. Oli yksi.



Tuli aamu ja seuraava iltapäivä ja silloin Millan oli lähdettävä, vaihdoimme numerot ja pitkät jäähyväissuudelmat, Millan kaverin tuutatessa kadun varressa hermostuneesti pilliä kerta toisensa jälkeen.



Lasken tyhjän tuopin tiskille ja nousen vain lievästi horjahtaen pystyyn. Suuntaan vessaan, kusen ja kuuntelen vaimeana oven takaa kuuluvaa ”Rakkaus on lumivalkoinen” itkuvirttä, ehdottomasti oikea hetki vessassa käynnille. Pesen käteni ja tarkistan peilikuvani. Se perhanan haavoittunut ilme on jälleen noussut silmiini. Tiedän olevani rassukka, mutta että jälleen näytänkin siltä. Puristan silmät hetkeksi oikein tiukasti kiinni. Niin tiukasti, että näen tanssivia palloja mustuutta vasten. Kävelen takaisin baarin puolelle ja tiedän, että on aika siirtyä juomaan tiukkoja.



“Viime yö oli mahtava. Milloin nähdään seuraavan kerran?”



En tiedä, olisiko minun pitänyt pelata jotain pelejä ja odottaa kolme päivää tai jotain vastaavaa paskaa, mutta minä halusin vain Millan. Olin tosissani ja vilpitön ja toivon, että rehellisyys olisi paras keino toimia. Makasin sohvalla ja odotin vastausta viestiini, sitä ei tullut sinä iltana. Aloin jo hieman huolestua, mutta ehkä Millalla oli kiireitä. Tai ehkä hän halusi pelata, eikä vaikuttaa liian innostuneelta. Tai jotain. Vastausta ei kuitenkaan koskaan kuulunut. Paria päivää myöhemmin laitoin hermostuneena uuden viestin, siihen Milla vastasi soittamalla. Hän ei halunnut puhua mitään meistä, vaan väisteli kaikkia kysymyksiäni tai huomautuksiani aiheesta. Milla totesi, että hän oli palaamassa takaisin yhteen exänsä kanssa. Minä olin ollut yhden yön erehdys, joka oli auttanut selvittämään koko kuvan.



Pikakelaan juttumme lopun. Se on edelleen liian kipeä pala jauhettavaksi, vaikka aikaa on kulunut. Milla vaihtoi puhelinnumeronsa salaiseksi ja on jatkanut elämäänsä. Hänen vatsansa on kauniin pyöreä, mies siinä vierellä aina kovin suojeleva. Ja minä istun täällä miettien, voiko niin voimakas rakkaus olla kuitenkin yksipuolista?

Lukija antoi aiheen novellille, jossa toinen ei saisikaan vastakaikua tunteilleen. Tässä yritin vähän kikkailla aikamuotojen kanssa, lopulta olin niin sekaisin niiden kanssa, että ei ole tosikaan. Huudelkaa, jos siellä on kovin suuria virheitä ja epäselvyyksiä.

11. luukku 

8 kommenttia:

  1. Itse ainakin toivoin tätä aihetta, mutta taisi siellä joku muukin anonyymi tämän suuntaiseen viitata. Ei vitsi, että tykkäsin! Kiitos sulle, jälleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän muistelinkin, että teitä saattoi olla useampi. Hienoa, että rohkaistuit tunnustamaan ja kiva kuulla, että tykkäsit. Eli kiitos itsellesi :)

      Poista
  2. Rakastuminen on hanurista...:D

    T. Häirikkö

    VastaaPoista
  3. No oli kyllä kieltämättä vähän sekaista tekstiä juurikin aikamuotojen vaihtelun takia, mutta tykkäsin silti.

    Oli pakko lukee eilen kaikki sun tarinat putkeen, ku tulin pitkästä aikaa kattoon tätä blogia. Tykkäsin kaikista :) sun teksteissä tapahtuu just sopivasti ja juonet vaihtelee hyvin toisistaan, kielikin on hyvää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Tuota mä vähän pelkäsinkin... Meinasin ensin, että olisin vaikka menneet kursivoinut, mutta halusin kokeilla pelkkää aikamuodoilla kikkailua. Tarvitsee siis lisää harjoitusta. Minulla olisi idea yhdestä pidemmästä tekstistä, johon tätä haluaisin käyttää. Onko vinkkejä kuinka tästä keinosta saisi lukijaystävällisemmän? :)

      Poista
    2. No ei oikeestaan :D ehkä se kursivointi auttais, mutta ymmärrän kyllä jos sitä ei halua käyttää, vaikka onhan sitä monissa hyvissä kirjoissakin :)

      Poista
    3. Kiitos kuitenkin :D Täytyy joo tutkia miten tuo on kirjoissa toteutettu, jos tuohon ideaan nyt joskus oikeasti tartun.

      Poista