Puuh, minä tein sen!!!
30.marraskuuta tilanne näytti tältä:
Olivia jäi kokonaan pois. Luukut Ystävyys, Omaishoitaja ja Toivo olivat vain aihe, mistä halusin novellin kirjoittaa. Ja yksi täysin tyhjä luukku oli vielä tuossa vaiheessa.
Enkä tuolloin uskonut, että näinkin kunnialla selviän
urakasta. Tai no, kunnialla ja kunnialla, mutta palataan siihen myöhemmin. Nyt
paistattelen viisi minuuttia onnistumisen ilossa.
Minulla on tapana, etten koskaan paljasta muille, vaikka
olisin kuinka kusessa projektieni kanssa. Uskottelen aina, että tilanne
hallussa ja aikataulu pitää. Todellisuudessa vedän lonkkaa 90% ajasta ja viime
hetken paniikissa yritän saada kaiken valmiiksi. Tapa on toiminut tähän asti,
saa nähdä milloin kosahtaa ja kunnolla.
Eli kun aloitin kalenterin joulukuun alussa, minulla oli
täysin valmiita tekstejä luukut 3, 8, 10, 11, 14, 15, 16 ja 21. Vähän
aloitettuina 1, 2, 6, 19, 22 ja 23. Loput syntyivät tässä viimeisen kolmen
viikon aikana, yhden tai hyvissä tapauksissa muutaman päivän aikana.
Ideatasolla olen jokaiseen novelliin tyytyväinen. Mutta tuon
kiireellisen aikataulun vuoksi laatu ei ollut niin hyvä kuin toivoisin, ja
uskonkin, voivani teille tarjota. Tietysti olisin voinut perua koko homman,
mutta kun valmiita novelleja oli noinkin monta, ajattelin pystyväni hoitamaan
loputkin ajoissa.
Lähinnä aikapula näkyy kirjoitusvirheissä (naurattaa
edelleen se yöpöytä) ja omituisissa lauseissa. Viimeisen novellin nimisekoilussa... Joissain tapauksissa olisin
toivonut voivani syventää henkilöiden tuntemista jo omassa päässäni, että
teksti olisi ollut parempaa. Jotain juttuja jäi kokonaan kirjoittamatta, vaikka
olin suunnitellut saavani ne novelliin. Joissakin novelleissa olisin halunnut syventää tunnelmaa tai
luoda vielä enemmän jännitystä. Hyvä vedota aikapulaan, koska voihan se olla,
ettei taitoni vielä siihen edes riitä… Mutta kaikkiaan olen sitä mieltä, että
eivät nämä nyt ihan surkeita ole. Ja oli todella kiva päästä kirjoittamaan eri
tyylejä. Oli entiseen verrattuna arkisempaa, raaempaa, rohkeampaa ja mitähän
vielä. Mielestäni kyllä irrottelin ihan kiitettävästi.
Mitä mieltä olitte joulukalenterista? Koko kalenteri-ideasta
tai novelleista. Mikä oli paras, mikä huonoin? Mitä tyylisuuntaa olisi kiinnostavaa jatkossa
lukea pidemmän jutun muodossa tai mikä pitäisi jättää kokonaan rauhaan?
Erityisesti olisi kiva kuulla niistä lukijoista, jotka antoivat sanan tai
otsikon minulle ideoitavaksi, mitä mieltä olitte valmiista novellista?
Nyt olen kovin lomatunnelmissa. Huomenna ei tarvitse
kirjoittaa mitään! Eikä ylihuomenna! Mutta enköhän minä
tekstinkäsittelyohjelman viimeistään ensi viikolla aukaise. Vuonna 2014 olen
kirjoittanut 122 626 sanaa blogiin, lisäksi muutama tuhat yksityiseen
käyttöön. Paljon vai vähän, en tiedä, mutta yritän ensi vuonna pistää
paremmaksi. Niin sanamäärän kuin tekstin laadun suhteen.
Jotain uusia tuulia saattaa ensi vuonna puhaltaa, haaveissa
se ainakin on. En kuitenkaan uskalla yhtään luvata milloin täällä on uutta
luettavaa. Ideoita on, kunhan se kirjoitusinto kohta palaa. Tähän voisi vielä
heittää toiveen, millaista tekstiä odotat minulta. En varmasti sano siitä
kirjoittavani, mutta kiva olisi kuulla, mitä odotetaan.
Kiitos vielä kaikille joulukalenterin lukijoille ja
erityisesti kommentoijille! Hyvää joulun jatkoa ja ihanaa uutta vuotta!
Palataan <3
Parhaita sulta on kyllä ehdottomasti ollut nämä ihmissuhde-/rakkausnovellit, oma suosikki Tunne edellä tuntemattomaan :)
VastaaPoistaJa tämä joulukalenteri oli tosi kiva idea, varsinkin kun postasit aivan aamusta, niin päivä alkoi aina hyvin avaamalla ensimmäiseksi Violetin Kuun tarinakalenterin c: Sun tekstejä lukiessa alkaa aina sormet syyhyämään ja tekis mieli omaa novellia alkaa naputella kasaan, mutta mulla on aina ollut se ongelma, että kun keksin että mistä ja kenestä voisin kirjoittaa, en kuitenkaan saa kunnon juonta kasaan ja homma tyssää siihen kun en enää keksi mitä kirjoittaa.. :D Jos sulla olis jotain hyvää vinkkiä heittää tähän niin antaa tulla vaan!
Kiitos :) Minulla oli kyllä kova yritys saada uusi osa heti vuorokauden alkuun, mutta ei se ihan joka päivä pitänyt.
PoistaHmm. Kevyissä rakkausjutuissahan se on helppoa: täytyy vain saattaa pari yhteen, mielellään muutaman mutkan kautta. Ehkä siitä juonesta ei kannata tehdä kovin isoa ongelmaa itselleen. Ajattelee ihan oikeita kirjoja, niin aika harvassa on ne joita ei voisi muutamalla lauseella selittää. Minulla tulee siitä päähenkilöstä niin läheinen, että haluan kirjoittaa juuri hänen tarinansa. Kannattaa myös lukea paljon erilaisia kirjoja. Mutta se paras neuvoni on: kirjoita! Aloittaessa on hyvä tietää jonkinlaista alkua, keskikohtaa ja loppua, mutta hyvin usein, kun tekstin saa käyntiin, se alkaa versoa ihan uusille urille. Näistä urista ei vaan pääse ikinä perille, jos ei kirjoita edes sitä ensimmäistä sanaa. Ota alkuun tavoitteeksi vaikka lause päivässä, kunhan vaan kirjoitat :)
Kiitos että jaksoit antaa ihania lukuelämyksiä tässä kalenterissa! Innolla odotellen seuraavaa novellia...
VastaaPoistaKiitos, että jaksoit lukea :)
PoistaKiitos upeista tarinoista!! Ei voi kun ihailla sun tuotteliaisuutta ja kekseliäisyyttä. Ja taitoja.
VastaaPoistaMun suosikit oli ehkä Siilillä on piikit ja Hallusinaatioita. Niihin eläytyi täysillä (niin kuin useimpiin muihinkin sun novelleihin) ja nuo todella kosketti. Myös Elämän erikoiskokeita yllätti positiivisesti, alusta ei osannut yhtään päätellä, minkälainen juoni siitä kehkeytyy.
Paikallislehtikatsauksesta en itse niin paljon tykännyt, mutta se johtui lähinnä siitä, etten yleensäkään jaksa lukea pelkkää dialogia, tai tekstejä, joissa ei ole monimutkaisempaa juonta. :D Hienoa kuitenkin, kun kokeilet niin erilaisia tyylejä!
Kiitos kommenteista :) Minä otin tämän joulukalenterin mahdollisuutena kokeilla mahdollisimman monia eri tyylejä, yksi novelli vaikutti helpommalta kuin kymmenosainen jatkotarina. Saa nähdä mihin suuntaan kirjoittamiseni kehittyy ja millaista tekstiä jatkossa tänne ilmestyy. Sitä kun en vielä tiedä itsekään :D
PoistaOlen jo pidemmän aikaa aina seuraillut tekstejäsi mutten ole kommentoinut mitään. Ajattelin että tämän joulukalenterin jälkeen olisi sopiva sauma sanoa jotain. Olet mielestäni taitava kirjoittaja, ja on ollut ilo seurata myös kehittymistäsi kirjoittajana. Pidän eritoten tavasta, jolla ilmaiset asioita ja tunteita, olivat ne sitten surullisia tai iloisia. Huumorin tai kiusaannuttavien tilanteiden ei tarvitse olla liioilteltuja, vaan vähempikin riittää kun kirjoittajalla on sana hallussa.
VastaaPoistaJoulukalenterista suosikeikseni valikoituivat Siilillä on piikit, Kirjoista kahville, Milloin suostut sä luokseni palaamaan? ja Elämän erikoiskokeet. Liian kovaa oli myös mukava katsaus Samun entiseen elämään, sillä pidin hahmosta kovasti myös Tunne edellä tuntemattomaan -novellissa. Oli mukavaa myös nähdä juuri itsekin mainitsemiasi uusia elementtejä; raaempaa ja rohkeampaa materiaalia kuin aiemmat kirjoituksesi. Sinulla on kuitenkin tunnistettava kertojan ääni, hyvällä tavalla.
Kiitos hyvistä lukuhetkistä ja tsemppiä tulevaan!
Nyt menin ihan hämilleni. Kiitos todella paljon kommentistasi! Näiden voimin olen entistä innokkaampi kirjoittamaan uutta.
PoistaIso kiitos joulukalenterista!! Voisinpa sanoo, että joka aamuun oli kiva herätä kun tiesi, että taas on jotain mahtavaa luettavaa odottamassa, mutta ei... Usein piti valvoa siihen asti, että uusi tarina on ilmestynyt, joten unet jäivät sitten vähän lyhemmäksi :'D Oli kiva päästä lukemaan erilaisia kokeiluja sinulta, tosi hyvin olit päässyt erityyppisten henkilöiden pään sisään! :) Monesta luukusta löytyi huippua luettavaa, mutta erityisesti nämä jäi mieleen:
VastaaPoista3. Yhdellä iskulla: Jotenkin tosi todentuntuinen ja hengästyttävä tarina, johon eläydyin ihan täysillä! Olisi ollut jännä lukea, miten katoamisen (+tapon) tutkinta etenee ja miten Ritvan elämä jatkuu, mutta lopetus oli kuitenkin hyvä tapa saada tarina pakettiin.
14. ja 15. Päätös ja Pelastaja: Päätökseen olin aluksi vähän pettynyt. Tarina oli hyvin kirjoitettu mutta aihe tuntui aika kuluneelta. Pelastaja kuitenkin yllätti ja täydensi edellisen luukun tarinaa. Markun todellinen luonne selvisi vasta lopussa ja oli pakko palata tarinan alkuun ja todeta, että kyllä, koko Markun toiminta on johdattelua loppuhuipennukseen. Aika karmiva tyyppi kyllä :D
22. ja 23. Elämän erikoiskokeet: Tykkäsin tosi paljon tarinasta ja oli kiva päästä miljööseen, joka ei ole itselle kovin tuttu. Loppuratkaisu oli odotettavissa, mutta matkassa oli kivasti mutkia. Koko ajan vain odotin, että milloin ja miten Sini ja Tero saavat toisensa. Ehkä olisin kaivannut tarinaa vähän enemmän lihaa luiden ympärille, mitä varmasti olisi ollutkin, jos aikaa kirjoittamiseen olisi ollut enemmän :)
Iso kiitos kommentista! :) Pahoittelut, toivottavasti muutama myöhästynyt luukku ei valvottanut aamuun asti :D
Poista3. luukussa minulla oli tarkoitus kirjoittaa tutkinta ja Ritvalle onnellinen loppu Madeiran auringon alla, mutta sitten tuli idea tuosta lopusta ja se vaikutti paremmalta.
Onnistuin! Mietin, että tajuaako lukija heti alussa Markun tarkoitusperät vai pitääkö kerrata, kun loppu on selvillä.
Elämän erikoiskokeita kirjoittaessa mietin, että tästä olisi kyllä saanut ihan helposti pitemmänkin jatkiksen, mutta toisaalta oli kiva kokeilla kuinka onnistun kuljettamaan vuosia kestävää tarinaa yhdessä novellissa. Loppu olisi mielestäni kaivannut erityisesti vielä täytettä, mutta iski aikapula, ja toistaalta en tiedä vieläkään kuinka olisin tarinaa täydentänyt.
Milloin tulee uutta tekstiä?
VastaaPoistaOlen kyllä kirjoitellut, mutta vielä ei ole mitään julkaistavaksi asti. Enkä uskalla mitään tarkkaa aikaa antaa, etten petä lupauksiani.
Poista