keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Hevosenleikkiä, osa 10

Siiri nousi onnellisena Calistan selkään, syysloma oli alkanut tänään ja edessä olisi pelkästään viikko täynnä hevosia, ilman opettajien päpätystä tai läksyjä. Cali tutkaili innokkaasti tien vierustoja heidän kävellessään tuttua reittiä kohti lampea. Siirin pitäisi tänään ratsastaa vielä Minttu ja Leevi ennen säkkipimeyttä, joten hän kiersi virkeän tamman kanssa lyhyemmän reitin.

Siiri ja Calista saapuivat yhtä aikaa Samin kanssa tallin pihaan. Cali alkoi hermostuneena viskoa päätään ja kavahti sivulle. Siiri käänsi ratsunsa poispäin moposta, jonka Sami kiireesti sammutti. Poika riisui kypäränsä ja huikkasi heti anteeksipyynnön. Siiri laskeutui alas rauhoittuneen tamman selästä ja vilkaisi hermostuneen näköistä Samia.

- Ei paniikkia, kyllä tämän pitää tottua erilaisiin kulkuvälineisiin ja ääniin, tyttö sanoi. Samin ilme vaihtui iloiseen hymyyn.
- Mitäs sä virnistelet? Siiri kysyi.
- No hei syysloma, ei koulu viikkoon ja tänään on ne Akun bileet. Meinaan vetää sellaiset kännit, etten muista omaa nimeänikään, Sami hehkutti.
- Kuulostaa tosi järkevältä.
- Oot sä koskaan ollu kännissä? Samin kysymys yllätti tytön.
- No en todellakaan, en mä näe siinä mitään hohtoa, Siiri tuhahti taluttaen Calia talliin.
- Nousuhumalan fiilis on helvetin hieno. Ei ole murheita, pelkkää hauskuutta ja kaikki on kavereita, Sami maalaili innokkaana. – Pääsee nollaamaan tilanteen ja arkea pakoon, kannattaisi kokeilla, poika vielä lisäsi.
- Mulla on ihan omat konstit tuohon, Siiri sanoi ja kiinnitti Calistan käytävälle.

Tytön päähän pälkähti hullu ajatus, ehkä Saminkin pitäisi saada kokeilla kunnon tilanteen nollaamista. Siiri kääntyi katsomaan arvioiden Samia ja sai pojan virnistyksen katoamaan.

- Haluatko kokeilla? Siiri lopulta kysyi.
- Ai mitä?
- No mun tapaa nollata tilanne ja päästä arkea pakoon. Mä luulen, että sä olet siihen jo valmis, tyttö sanoi puntaroiden vielä hetken Samin taitoja.
- Voinhan mä kokeilla, Sami myöntyi epäröiden.
- Odota hetki, että saan Calin kuntoon, Siiri totesi hymyillen salaperäisesti.

Sami rummutti sormenpäillään karsinan yläreunaa ja katseli miten Siiri otti suojia pois hevosensa jaloista.

- Onks Matias missä?
- Ne on jo ajamassa Ouluun raveihin. Joudut nyt vaan tyytymään mun seuraan.
- Voi miten kamalaa, Sami sanoi ja tuijotti tiiviisti Siiriä silmiin. Tyttö näytti hänelle kieltä ja irrotti Calin ketjuista.
- Viedään tämä tarhaan ja haetaan toiset tilalle.

Sami oli jo automaattisesti menossa Paten tarhaan, kun Siirin ääni pysäytti hänet.

- Ehei, sä saat tänään ottaa Mintun.
- Oot sä tosissas?
- Sä olet viime aikoina kehittynyt niin hyvin, että mä uskallan luovuttaa sen sulle. Eikä Patesta ole siihen mitä me kohta tullaan tekemään, Siiri sanoi ja nautti Samin hämmästyneestä ilmeestä. Hän otti Mintun kiinni ja ojensi Samille riimunnarun.
- Se voi alkuun vähän testata sua, mutta pysy jämäkkänä niin kyllä se siitä, tyttö neuvoi.

Nuoret taluttivat hevoset talliin ja alkoivat hiljaisuudessa harjata niitä. Syrjäsilmällä Siiri seurasi miten Sami tuli Mintun kanssa toimeen. Poika oli jo saanut itse satulan Mintun selkään, mutta pyysi apua suitsien kanssa, kaksoisturpahihna tuotti ongelmia. Viimein hevoset olivat valmiina ratsastusta varten ja kaksikko nousi selkään.

- Joko sä kerrot mihin me mennään? Sami kysyi selkään noususta hengästyneenä.
- Aloitetaan tuossa kentällä lämmittely ja voin samalla katsoa miten teillä menee, Siiri vastasi ja piti edelleen poikaa jännityksessä.

Lämmittelyn jälkeen Siiri ohjasi Leevin keskelle kenttää ja pyysi Samia nostamaan ravin.

- Myötää vähän enemmän ja kantapäät alas. Äläkä anna sen oikoa kulmissa. Muuten näyttää ihan hyvältä, miltäs tuntuu?
- Ihan jees, Sami pystyi vain puhahtamaan keventäessään.

He ratsastivat käyntiä ja ravia ympäri kenttää, voltteja, kaartoja ja radan leikkauksia. Siiri ratsasti uudelleen kentän keskelle ja pyysi Samia siirtymään laukkaan kaviouralla. Pojan kasvoille levisi hämmästynyt hymy, kun Minttu aloitti pehmeän laukan. Siiri seurasi ratsukkoa katseellaan pari kierrosta ja pyysi hidastamaan käyntiin.

- Kyllä sä olet valmis, alahan tulla. Sami ratsasti tytön perässä ulos kentältä iso kysymysmerkki päänsä yläpuolella leijuen.
Siiri johdatti heitä tallin taakse, hän pysäytti Leevin ja odotti, että Sami ratsasti rinnalle.

- Tästä alkaa hiittisuora, joka on noin 800 metriä pitkä ja me vedetään se laukassa. Ensin lyhennetään jalustinhihnoja, että pystytään istumaan kevyessä istunnassa.
Siiri neuvoi pojalle miten jalustinhihnoja lyhennettiin ja näytti kevyen istunnan.
- Aloitetaan rauhallisesti ja jos kaikki sujuu, mennään kiitolaukkaa. Huuda jos tulee hätä, Siiri ohjeisti Samia.

Siiri katsoi vielä Samia ja kun poika ei näyttänyt tärisevän pelosta, tyttö käänsi katseensa pitkälle suoralle ja nosti Leevillä ravin. Pian hän painoi pohkeensa Leevin kylkiin ja kuuliaisesti ruuna nosti laukan. Siiri varmisti, että Sami pysyi mukana ja kiihdytti vauhdin täyteen neliin. Silmäkulmastaan hän näki Mintun vaalean hahmon ja Samin painautuneena vasten hevosen kaulaan. Kavioista kuului tasainen jylinä, maa alla vilisti huikealla nopeudella, viima löi vasten kasvoja, pakottaen kyyneleet valumaan poskille. Tuntui melkein kuin olisi lentänyt.

Ihan liian pian suora oli päättymässä ja edessä häämötti pitkä mäki. Sami tiivisti istuntaansa ja hiljensi Mintun vauhtia, kuuliaisesti hevonen hiljensi ensin laukkaansa, siirtyen ravin kautta käyntiin. Siirillä oli vähän vaikeampaa Leevin kanssa ja ratsukko syöksyi ylös mäkeä. Puolivälissä rinnettä Siiri sai Leevin pysähtymään ja käänsi hevosen ympäri.

Tyttö nauroi koko matkan alas, lähestyessään Minttua ja Samia, hänen naurunsa tarttui myös poikaan. Ilon pulputessa heidän ympärillään, nuorten katseet kohtasivat. Yhtäkkiä Siiri ei voinut enää nauraa. Tai puhua. Samin siniset silmät olivat kuin magneetit, tyttö joutui pakottamaan itsensä kääntämään katseensa muualle. Siiri oli hämillään, hän tuijotti tiukasti ratsastushanskojaan ja veti niitä tiukemmin käsiinsä, yrittäen ymmärtää mitä juuri oli tapahtunut.

- Se oli aika vau, Sami avasi suunsa.
- Todellakin, parempaa kuin kännääminen? Siiri heitti takaisin.
- En nyt sanoisi. Seuraavaksi meidän pitää varmaan juottaa sut humalaan, niin saadaan varmuus, poika vitsaili hyväntuulisena.
- Juu, ei tule kauppoja, tyttö tuhahti ja käänsi Leevin tallia kohti.

Osa 11

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti