Siiri nousi onnellisena
Calistan selkään, syysloma oli alkanut tänään ja edessä olisi pelkästään
viikko täynnä hevosia, ilman opettajien päpätystä tai läksyjä. Cali
tutkaili innokkaasti tien vierustoja heidän kävellessään tuttua reittiä
kohti lampea. Siirin pitäisi tänään ratsastaa vielä Minttu ja Leevi
ennen säkkipimeyttä, joten hän kiersi virkeän tamman kanssa lyhyemmän
reitin.
Siiri ja Calista saapuivat yhtä aikaa Samin kanssa tallin pihaan. Cali
alkoi hermostuneena viskoa päätään ja kavahti sivulle. Siiri käänsi
ratsunsa poispäin moposta, jonka Sami kiireesti sammutti. Poika riisui
kypäränsä ja huikkasi heti anteeksipyynnön. Siiri laskeutui alas
rauhoittuneen tamman selästä ja vilkaisi hermostuneen näköistä Samia.
- Ei paniikkia, kyllä tämän pitää tottua erilaisiin kulkuvälineisiin ja ääniin, tyttö sanoi. Samin ilme vaihtui iloiseen hymyyn.
- Mitäs sä virnistelet? Siiri kysyi.
- No hei syysloma, ei koulu viikkoon ja tänään on ne Akun bileet.
Meinaan vetää sellaiset kännit, etten muista omaa nimeänikään, Sami
hehkutti.
- Kuulostaa tosi järkevältä.
- Oot sä koskaan ollu kännissä? Samin kysymys yllätti tytön.
- No en todellakaan, en mä näe siinä mitään hohtoa, Siiri tuhahti taluttaen Calia talliin.
- Nousuhumalan fiilis on helvetin hieno. Ei ole murheita, pelkkää
hauskuutta ja kaikki on kavereita, Sami maalaili innokkaana. – Pääsee
nollaamaan tilanteen ja arkea pakoon, kannattaisi kokeilla, poika vielä
lisäsi.
- Mulla on ihan omat konstit tuohon, Siiri sanoi ja kiinnitti Calistan käytävälle.
Tytön päähän pälkähti hullu ajatus, ehkä Saminkin pitäisi saada kokeilla
kunnon tilanteen nollaamista. Siiri kääntyi katsomaan arvioiden Samia
ja sai pojan virnistyksen katoamaan.
- Haluatko kokeilla? Siiri lopulta kysyi.
- Ai mitä?
- No mun tapaa nollata tilanne ja päästä arkea pakoon. Mä luulen, että
sä olet siihen jo valmis, tyttö sanoi puntaroiden vielä hetken Samin
taitoja.
- Voinhan mä kokeilla, Sami myöntyi epäröiden.
- Odota hetki, että saan Calin kuntoon, Siiri totesi hymyillen salaperäisesti.
Sami rummutti sormenpäillään karsinan yläreunaa ja katseli miten Siiri otti suojia pois hevosensa jaloista.
- Onks Matias missä?
- Ne on jo ajamassa Ouluun raveihin. Joudut nyt vaan tyytymään mun seuraan.
- Voi miten kamalaa, Sami sanoi ja tuijotti tiiviisti Siiriä silmiin. Tyttö näytti hänelle kieltä ja irrotti Calin ketjuista.
- Viedään tämä tarhaan ja haetaan toiset tilalle.
Sami oli jo automaattisesti menossa Paten tarhaan, kun Siirin ääni pysäytti hänet.
- Ehei, sä saat tänään ottaa Mintun.
- Oot sä tosissas?
- Sä olet viime aikoina kehittynyt niin hyvin, että mä uskallan
luovuttaa sen sulle. Eikä Patesta ole siihen mitä me kohta tullaan
tekemään, Siiri sanoi ja nautti Samin hämmästyneestä ilmeestä. Hän otti
Mintun kiinni ja ojensi Samille riimunnarun.
- Se voi alkuun vähän testata sua, mutta pysy jämäkkänä niin kyllä se siitä, tyttö neuvoi.
Nuoret taluttivat hevoset talliin ja alkoivat hiljaisuudessa harjata
niitä. Syrjäsilmällä Siiri seurasi miten Sami tuli Mintun kanssa
toimeen. Poika oli jo saanut itse satulan Mintun selkään, mutta pyysi
apua suitsien kanssa, kaksoisturpahihna tuotti ongelmia. Viimein hevoset
olivat valmiina ratsastusta varten ja kaksikko nousi selkään.
- Joko sä kerrot mihin me mennään? Sami kysyi selkään noususta hengästyneenä.
- Aloitetaan tuossa kentällä lämmittely ja voin samalla katsoa miten
teillä menee, Siiri vastasi ja piti edelleen poikaa jännityksessä.
Lämmittelyn jälkeen Siiri ohjasi Leevin keskelle kenttää ja pyysi Samia nostamaan ravin.
- Myötää vähän enemmän ja kantapäät alas. Äläkä anna sen oikoa kulmissa. Muuten näyttää ihan hyvältä, miltäs tuntuu?
- Ihan jees, Sami pystyi vain puhahtamaan keventäessään.
He ratsastivat käyntiä ja ravia ympäri kenttää, voltteja, kaartoja ja
radan leikkauksia. Siiri ratsasti uudelleen kentän keskelle ja pyysi
Samia siirtymään laukkaan kaviouralla. Pojan kasvoille levisi
hämmästynyt hymy, kun Minttu aloitti pehmeän laukan. Siiri seurasi
ratsukkoa katseellaan pari kierrosta ja pyysi hidastamaan käyntiin.
- Kyllä sä olet valmis, alahan tulla. Sami ratsasti tytön perässä ulos kentältä iso kysymysmerkki päänsä yläpuolella leijuen.
Siiri johdatti heitä tallin taakse, hän pysäytti Leevin ja odotti, että Sami ratsasti rinnalle.
- Tästä alkaa hiittisuora, joka on noin 800 metriä pitkä ja me vedetään
se laukassa. Ensin lyhennetään jalustinhihnoja, että pystytään istumaan
kevyessä istunnassa.
Siiri neuvoi pojalle miten jalustinhihnoja lyhennettiin ja näytti kevyen istunnan.
- Aloitetaan rauhallisesti ja jos kaikki sujuu, mennään kiitolaukkaa. Huuda jos tulee hätä, Siiri ohjeisti Samia.
Siiri katsoi vielä Samia ja kun poika ei näyttänyt tärisevän pelosta,
tyttö käänsi katseensa pitkälle suoralle ja nosti Leevillä ravin. Pian
hän painoi pohkeensa Leevin kylkiin ja kuuliaisesti ruuna nosti laukan.
Siiri varmisti, että Sami pysyi mukana ja kiihdytti vauhdin täyteen
neliin. Silmäkulmastaan hän näki Mintun vaalean hahmon ja Samin
painautuneena vasten hevosen kaulaan. Kavioista kuului tasainen jylinä,
maa alla vilisti huikealla nopeudella, viima löi vasten kasvoja,
pakottaen kyyneleet valumaan poskille. Tuntui melkein kuin olisi
lentänyt.
Ihan liian pian suora oli päättymässä ja edessä häämötti pitkä mäki.
Sami tiivisti istuntaansa ja hiljensi Mintun vauhtia, kuuliaisesti
hevonen hiljensi ensin laukkaansa, siirtyen ravin kautta käyntiin.
Siirillä oli vähän vaikeampaa Leevin kanssa ja ratsukko syöksyi ylös
mäkeä. Puolivälissä rinnettä Siiri sai Leevin pysähtymään ja käänsi
hevosen ympäri.
Tyttö nauroi koko matkan alas, lähestyessään Minttua ja Samia, hänen
naurunsa tarttui myös poikaan. Ilon pulputessa heidän ympärillään,
nuorten katseet kohtasivat. Yhtäkkiä Siiri ei voinut enää nauraa. Tai
puhua. Samin siniset silmät olivat kuin magneetit, tyttö joutui
pakottamaan itsensä kääntämään katseensa muualle. Siiri oli hämillään,
hän tuijotti tiukasti ratsastushanskojaan ja veti niitä tiukemmin
käsiinsä, yrittäen ymmärtää mitä juuri oli tapahtunut.
- Se oli aika vau, Sami avasi suunsa.
- Todellakin, parempaa kuin kännääminen? Siiri heitti takaisin.
- En nyt sanoisi. Seuraavaksi meidän pitää varmaan juottaa sut humalaan, niin saadaan varmuus, poika vitsaili hyväntuulisena.
- Juu, ei tule kauppoja, tyttö tuhahti ja käänsi Leevin tallia kohti.
Osa 11
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti