Hevosenleikkiä, osa 7

Siiri antoi Leevin palata pitkin ohjin tallin pihaan, aina sunnuntaisin estevalmennuksen jälkeen hän teki Leevillä ja Mintulla vain rennot maastolenkit. Oli taas todella kaunis syyspäivä, aurinko lämmitti vielä poskia ja viimeiset muuttolinnut tekivät lähtöään kohti etelää. Siiri laskeutui alas satulasta ja talutti Leevin sisälle talliin, hämmästyneenä hän pysähtyi ovelle. Sami nojaili tyhjän karsinan oveen ja jutteli vilkkaasti hänen veljensä kanssa, joka valjasti Puhkua lenkkiä varten.

- Sua me ollaan jo odoteltukin, missä asti kävit? Matias kysyi, kun pojat viimein huomasivat hänet.
- Raitasen suon reunalla, Siiri totesi veljelleen katse kiinnittyneenä Samiin. – Tulitko sä taas ratsastamaan?
- Joo, jos se vaan käy.

Siiri kohautti harteitaan ja alkoi riisua Leeviltä varusteita pois. Hän vilkuili syrjäsilmällä Samia ja mietti miksi tämä oli tullut takaisin tai mitä poika ylipäätään teki tallilla. Jos Juho tai vaikka Miksu olisivat tulleet pyytämään opetusta, Siiri olisi nauranut heidät pihalle tallista. Sami oli kuitenkin pojista harmittomin tapaus ja ehkä Matiaksen sanoissa oli perää, nyt hän voisi opetella opettamista.

Matias lähti suomenhevosen kanssa ulos ja jätti Siirin ja Samin talliin kahdestaan. Siiri jatkoi rauhassa Leevin hoitamista, yrittämättä edes keksiä mitään puhuttavaa. Viimein hän lähti taluttamaan Leeviä takaisin tarhaan, Sami kohensi ryhtiään hänen kävellessään ohitse.

- Nytkö on mun vuoro? Siiri kuuli pojan äänen takaansa.
- Mä ratsastan ensin Mintulla.

Siiri satuloi Mintun ja lähti ratsastamaan tietä pitkin, ohi tallin ja laidunten, viimein tie sukelsi tiheän kuusimetsän syleilyyn. Hän antoi Mintun kävellä omaa tahtiaan ohjat pitkinä, venytellä lihaksiaan ja ihmetellä maisemia. Siiri istui selässä rentona ja mitään ajattelemattomana. Tieltä hän käänsi kimonsa kavioiden kuluttamalle polulle. Se vei ratsukon pienen metsälammen rantaan, jossa oli kesäisin mukava uida ja uittaa hevosia. Polku jatkui läpi keltaisen koivikon kaartaen hiljalleen kotia kohti. Siiri tuli niitetylle heinäpellolla ja sen reunaa pitkin hän palasi tallille.
Siiri vei Mintun varusteita paikoilleen ja löysi Samin istumasta valjashuoneesta.

- Lähdetään sitten laittamaan sitä Patea kuntoon, Siiri ilmoitti pojalle ja he kävelivät yhdessä tarhoille.

Siiri antoi Samin harjata hevosen ja satuloida, hän joutui auttamaan poikaa vasta suitsien kanssa. Sami kapusi satulaan ja lähti kohti kenttää. Siiri kävi hakemassa valjashuoneesta juoksutusliinan ja pitkän raipan.

- Annat sen kävellä jonkun 20 minuuttia. Hevosen lihasten ja nivelten pitää lämmetä kunnolla ja siksi on tärkeä aluksi malttaa mennä käyntiä tarpeeksi pitkään, Siiri ohjeisti.
Sami ja Pate kiersivät kenttää käynnissä ja Siiri tarkasteli tiukasti pojan istuntaa.

- Yritä rentoutua ja myötäile hevosen liikettä. Kantapäät alas ja pidä käsivarret kiinni kyljissä.
Sami korjasi asentoaan tytön ohjeiden mukaan. Siiri siirtyi keskelle kenttää

- Ratsasta tänne mun luo. Tänään saat kokeilla harjoitusravia ja mä laitan Paten tällaiseen juoksutusliinaan, jolloin sä voit keskittyä pelkästään istuntaan, eikä tartte miettiä ohjaamista. Harjoitusravissa sun pitäisi istua rennosti satulassa ilman keventämistä.
Liinan päässä Pate aloitti ravin ja Sami hytkyi mukana minkä pystyi.

- Muista se rentous ja nojaa taaksepäin ihan reilusti, mieluummin niin kuin nyt sä kökötät melkein hevosen korvien välissä.
Siiri tutkaili tiiviisti Samin istuntaa, pojalla oli ihan hyvä tasapaino, jalat ja kädet tällä kyllä heiluivat kuin heinämiehellä. Viimein hän pyysi ratsukkoa siirtymään käyntiin ja vaihtamaan suuntaa voltilla. Siiri muisti eilisen ratsastustunnin ja yritti keksiä jotain positiivista Samin ratsastuksesta.

- Tasapaino sulla on luontaisesti ihan hyvä, olen mä huonompiakin aloittelijoita nähnyt. Ja se on tietysti aina hyvä, että sä selvästi kunnioitat hevosta.
Siirin ihmeeksi Samin kasvoille levisi leveä hymy ja koko poika näytti hehkuvan. Eihän hän ollut edes mitenkään kehunut Samia.

- Älä nyt ala leijumaan, tässä on töitä vaikka muille jakaa, ennen kuin sun istunta saadaan edes kelvolliseksi, Siiri mutisi käskyttäen Paten taas raviin ja jatkoi Samin istunnan korjaamista.
Muutaman kierroksen jälkeen Siiri irrotti juoksutusliinan ja antoi ratsukon jatkaa kaviouralla etenemistä, vaihdellen käyntiä ja ravia. Siiri kaivoi takkinsa taskusta kännykän ja totesi päivän opetuksen olevan valmis.

- Nyt annat Paten taas kävellä rauhassa sen parikymmentä minuuttia, jäähdyttely on yhtä tärkeää kuin lämmittely.
Siiri istui aidalla ja mietiskeli ensi viikon ohjelmaa omille hevosilleen. Viimein hän käveli ratsukon luo ja piti Patea paikallaan sen aikaa, että Sami pääsi laskeutumaan satulasta.

- Kiitos, Sami sanoi ja hymyili varovasti.
- No eipä kestä, Siiri tokaisi, mutta pojan vilpitön kiitollisuus sai hänenkin suupielensä vähän kääntymään ylöspäin.

Osa 8