- Missäs muut on?
- Siiri on maastoilemassa, Jussi ja Matias ovat ajamassa, mutta niitten pitäisi kohta tulla ja mun siis lähteä valjastamaan. Katopa muuten joutessas tätä, Päivi selasi lehteä ja viimein naputti sormellaan yhtä sivuista.
Päivi lähti tallin puolelle ja Sami siirtyi pöydän ääreen katsomaan lehteä. Kuvassa oli ratsukko hyppäämässä korkean esteen yli ja juttu käsitteli jotain ratsastuskilpailua. Sami ei ollut mitään lukumiehiä ja laiskasti hän silmäili sivua, kunnes hänen silmiinsä osui Siirin nimi lihavoituna. Sami peruutti kappaleen alkuun ja alkoi lukea: ”Luokassa kolmanneksi sijoittui Siiri Kauppinen, jota yleisesti pidetään voittaja Mustakallion kanssa Suomen seuraavina esteratsastuksen toivoina. Kauppisen ratsuna toimi tuttuun tapaan 15-vuotias hannover-ruuna Oxford Mint. Ratsastaja kommentoi lyhyesti olevansa ihan tyytyväinen sijoitukseen ja hevoseensa. Alkusyksystä Siiri Kauppinen sai ratsastettavakseen hollantilaisen Lovendron, jonka kanssa kilpailukausi alkaa keväällä. – Lovendro vaikuttaa oikein kyvykkäältä ja sopivan herkältä hevoselta minulle. Mintun eläkeiän lähestyessä olisi toiveissa löytää toinenkin uusi hevonen, Kauppinen sanoo haastattelun päätteeksi.”
Sami istui tuijottamassa lehteä ja mietti lukemaansa. Siiristä esteratsastuksen tähti? Lisää hevosia? Useita kysymyksiä risteili hänen päässään, kun Siiri tuli huoneeseen kantaen Calistan varusteita.
- Mikä tää juttu oikein on?
- Ai mikä? Siiri vastasi kysymykseen kysymyksellä ja nosti satulan omalle paikalleen.
- No tämä lehtijuttu. Kuinka hyvä ratsastaja sä oikeasti olet ja tuleeko susta joku maailmanmestari?
Siiri asteli Samin viereen ja vilkaisi avoinna olevaa lehteä.
- Niin tuo, eihän tuossa ole mitään kovin ihmeellistä. Mä en ole hyvä ratsastaja. Vielä. Katotaan joskus viidentoista vuoden päästä, silloin mä toivottavasti olen huipulla, Siiri sanoi.
- Millä huipulla?
- 10-15 vuoden päästä mä haluaisin kiertää maailmancup-luokkia hyvillä hevosilla. Tällä hetkellä suunnitelma on, että valmistun lukiosta ja sen jälkeen lähden Eurooppaan. Siellä töihin johonkin huipputallille, paljon ratsastamista ja kisaamista. Kokemuksen myötä tulisi ne isommat luokat ja paremmat hevoset ja niiden myötä voitot.
Sami katsoi ihmeissään Siiriä, tyttö näytti olevan täysin tosissaan. Sami ei tiennyt edes mihin hän aikoisi suunnistaa ensi keväänä ja tyttö oli suunnitellut jo seuraavat 15 vuotta eteenpäin.
- Mikä tää uusi hevonen on, eikö sulle riitä nuo kolme? Sami jatkoi uteluaan.
- Jos ei rahaa tarvitsisi miettiä, mulla olisi vielä yksi tai kaksi kilpahevosta lisää, Siiri hymähti ja viittoi Samin mukaansa. Rinnakkain he kävelivät tarhoille.
- Minttu ostettiin mulle silloin kun siirryin poneista hevosiin. Arvaapa paljonko se maksoi?
Sami katseli arvioiden valkoista hevosta, se olisi varmasti kalliimpi kuin mopo mutta halvempi kuin auto. Uusi auto vai käytetty auto?
- En mä tiiä, ehkä viisi tai kuusi tonnia.
- Pistä vähintään kymppi lisää, Siiri sanoi virnistäen.
Sami tuijotti silmät suurina Minttua. Hän nielaisi epäuskoisena; 15 000 euroa hevosesta, sehän oli silkkaa hulluutta!
- Jos haluaa kehittyä hyväksi ratsastajaksi pitää ratsastaa monella eri hevosella. Se tuo kokemusta, kokemus tuo varmuutta ja varmuus voittoja, Siiri sanoi ja hyväili Mintun turpaa.
- Tässä yritetään kehitellä uusia kuvioita, että mä saisin vielä ainakin yhden hevosen kisattavaksi.
- Mitä kuvioita? Sami kysyi kiinnostuneena.
- No sponsorit ois kivoja tai jos joku hevoskasvattaja haluaisi hevoselleen kisakokemusta ja näyttöjä. Ravipuolella kimppahevoset on ihan arkipäivää ja sieltä lähti idea, että saataisiin joku kimppa esteratsun ostoon. Mutta se on vähän hankalampaa, kun ei tällä tasolla vielä palkinnot ole kovin isoja, niin ne ei houkuta niin kuin raveissa.
Sami kuunteli hiljaisena tytön puheita, eikä voinut oikein vieläkään käsittää hevosten hintatasoa. Siiri nyökkäsi päällään Sennan tarhaa kohti.
- Senna on tällä hetkellä tämän tallin menestynein ravuri, arvaa paljon se on voittanut rahaa?
- Varmaan enemmän kuin se viisitoista tonnia, Sami heitti hetken mietittyään.
- 820000 euroa ja hilut päälle, Siiri vastasi ja katsoi Samia suoraan silmiin.
Sami nielaisi epäuskoisena, melkein miljoona.
- Sittenhän te olette rikkaita, Samin suusta livahti.
- Ei olla, Siiri nauroi.
- Se ei ole isän hevonen vaan just sellainen kimpparavuri mistä äsken puhuin, omistajia on joku 50 henkeä, voitot menee omistajille. Isä ei omista kuin muutaman hevosen ja melkein kaikki ravurit on vieraiden. Tallimaksuilla tämä homma pyörii ja niistä saadaan elanto, sen lisäksi iskä ja Matias ottaa pienen korvauksen aina kun ajavat kilpaa ja lisäksi joku prosenttiosuus voitoista, mutta ei niillä liksoilla miljonäärikerhoon päästä.
Siiri otti Mintun aitauksesta ja odotti, että Sami sai Paten mukaansa.
- Ihan tulevaisuutta varten mulla on tuo Calista kasvamassa. Yksi isän tuttu löysi sen Hollannista, tämä hevosmies ei kuulemma ollut koskaan nähnyt niin hyvin hyppäävää varsaa ja kun halvalla saatiin, niin ostettiin se kasvamaan. Jos kaikki menee hyvin, niin siinä saattaa olla mulla 6-7 vuoden päästä kunnon tykki. Mä toivon, että sen scouppi riittää ihan sinne korkeimmalle tasolle, Siiri sanoi ääni unelmia täynnä.
- 160 cm hyvin hyppäävät hevoset on harvassa ja aika hemmetin kalliita, miljoona egeä on pikkuraha niistä hevosista. Kaikenmaailman miljonäärit on alkaneet kiinnostua ratsastuksesta, niille huippuhevonen on vain yksi statussymboli muiden joukossa ja siksi hinnat on karanneet normaaleilta ihmisiltä pilviin, Siiri sulki suunsa, kun he taluttivat hevoset talliin. – Sori, mä vähän innostuin selittämään, tyttö naurahti laittaessaan Mintun ketjuihin.
- Ei mitään, ihan kiva oli kuulla näistäkin, vaikka en mä vieläkään ymmärrä näitä hintoja. Jos mä joskus voitan lotossa miljoonia keksin aika monta muuta kohdetta rahoilleni ennen hevosen ostoa.
Siiri katsoi Samia pää kallellaan, Mintun kaulaa silittäen.
- Kai sä mulle yhden tulevaisuuden Hicksteadin ostaisit?
- No jos yhden, poika lupasi Siirin katseen hypnotisoimana.
- Sovittu! Siiri nyökkäsi hyväksyvästi.
- Mä en tosin edes pelaa lottoa, Sami mutisi kävellessään Siirin perässä hakemaan Paten varusteita valjashuoneesta.
Nuoret saivat hevoset satuloitua ja kapusivat pihassa niiden selkään.
- Viime yönä oli jo pakkasta niin paljon, että maa on ihan jäässä, mutta ratsastetaan tuonne läheiselle sänkipellolle, niin siellä voidaan vähän laukkaillakin.
Sami tyytyi vain nyökkäämään ja puristi pohkeensa Paten kylkiin.
- Ai niin, mä vielä vähän palaan raha-asioihin. Pate juoksi aikoinaan radoilta vajaan puoli miljoonaa euroa. Ja ne tuli kaikki isälle, Siiri ilmoitti virnistäen.
Poika katsoi ihmeissään edessään heiluvaa liinaharjaa.
- Mä olenkin aina tiennyt, että sä olet erityinen hevonen, Sami totesi Patella ja rapsutti sen kaulaa.
Osa 16
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti