Joulun lähestyessä Siiristä tuntui, että päivät kiisivät ohi kuin
tavarajunan vaunut. Alkava koeviikko stressasi, pimeys laskeutui jo
alkuillasta, joten pitkät maastolenkit eivät onnistuneet arkena.
Hevosetkin tuntuivat kyllästyneet pelkkään kentän kiertämiseen. Terävin
piikki hänen lihassaan oli kuitenkin Sami. Isän antaman siunauksen
jälkeen poika oli jatkanut tallilla käymistä ihan entiseen tapaan. Siiri
tarkkaili ärtyneenä miten tämä vitsaili hänen veljensä kanssa, kuunteli
Päivin avautumisia, auttoi isää tallin askareissa ja kyseli
kengittäjältä kaikkea mahdollista. Eikä koskaan vahingossakaan katsonut
häneen päin, aivan kuin Siiriä ei olisi olemassa.
Se kohtaus tallikäytävällä oli saanut Siirin pois tolaltaan. Hän oli
halunnut vain tietää, olivatko Päivin ja Matiaksen puheet olleet pelkkää
kiusantekoa, mutta Sami oli iskenyt häneen kiinni kuin sika limppuun.
Suudelma oli ollut tukehduttava, limainen ja hänen ensimmäisensä. Koko
surkeuden oli kruunannut se, että isä ja Matias olivat todistaneet
tapahtunutta. Siiri ei ollut koskaan ollut niin häpeissään. Veli oli
tietysti naljaillut asiasta sydämensä kyllyydestä, mikä vain pahensi
Siirin oloa. Tyttö kanavoi kaiken vihansa suoraan Samiin ja häntä
ärsytti miten poika kohteli häntä kuin ilmaa, aivan kuin Siiri olisi se
joka oli tehnyt jotain väärin.
Varhain aattoaamuna Siiri asteli yli hämyisen pihamaan talliin, hevoset
söivät aamuruokiaan ja valjashuoneesta kuului kahvinkeittimen porina.
Matias istui siellä surffailemassa netissä, Päivi oli lähtenyt eilen
sukuloimaan Lappeenrantaan.
- Huomenta ja hyvää joulua! Siiri toivotti iloisena.
- Huomenta, mistäs nyt tuulee, kun olet noin pirteänä? Matias kysyi haukotellen.
- Etkö sä muka aisti tätä joulun taikaa? tyttö vastasi ja joutui jo vähän pinnistelemään tunnelman säilyttämisessä.
- Mä aistin ainoastaan kahvin puutteen ja tallin puolella käryävät karsinat, jotka odottavat putsaamista.
- Kyllä mä sua jeesaan, Siiri totesi ja kaatoi itselleen kahvia vaikka sen tippuminen oli vielä kesken.
- Mitä sä nyt menit sinne ronkkimaan, kato nyt sitä kahvia on taas joka puolella, Matias kiukutteli.
- Joku on selvästi herännyt väärällä jalalla vai etkö ole saanut tarpeeksi piparia?
- Heko-heko, eikä tartte auttaa. Sami lupasi tulla, kun kuuli, että Päivillä on loma, Matias sanoi.
Samassa he kuulivat tallin oven käyvän ja Matias vilkaisi kelloaan.
- Just ajoissa, tämä totesi hyväksyvästi ja kaatoi itselleen mukillisen.
Siiri perääntyi sohvalle istumaan ja naputti hermostuneena jalalla
sementtilattiaa. Sami astui huoneeseen, tervehti Matiasta ja otti
vastaan tarjotun kahvikupin. Siiri tuijotti silmät viiruina miten poika
hienoisesti käänsi itseään niin, ettei heidän katseensa vahingossakaan
pääsisi kohtaamaan. Tyttö olisi halunnut huutaa ja ravistella Samia,
jotenkin siirtää tämän pahan olon yksin pojan harteille.
Ripeästi hän talutti Leevin ja Calistan ulos tarhoihinsa ja palasi
sisään lapioimaan hevosten karsinoita tyhjäksi. Mintun hän siirsi siksi
aikaa käytävälle. Siiri oli jo harjaamassa hevosta, kun pojat viimein
tulivat naureskellen tallin puolelle ja aloittivat työnsä vitsaillen.
Suu tiukkana viivana Siiri laittoi suitset Mintun päähän ja painui
hevosensa kanssa ulos. Notkeasti hän ponnisti hevosen paljaaseen selkään
ja lähti perinteiselle jouluaamun ratsastukselle. Ulkona oli vielä
hämärää ja pieni pakkanen sai hengityksen huuruamaan. Sinisävyisen
satumetsän läpi ratsastaessaan Siiri alkoi rauhoittua ja tunsi
joulutunnelman taas löytyvän. Iloisesti kiljahtaen hän kannusti Mintun
laukkaan.
Päivä oli jo valjennut, kun he viimein palasivat tallille. Tyttö
vilkaisi kelloa ja arveli, että ehtisi vielä ratsastaa Leevillä,
Calistalla olikin vuorossa vapaapäivä. Hän haki Leevin tarhasta ja
satuloi hevosen, sillä hän ei vielä uskaltanut lähteä maastoon
satulatta. Jotta maastoilu ei olisi mennyt ihan sunnuntaikävelyksi,
Siiri teki pohkeenväistöjä tien puolelta toiselle ja ravissa lisäyksiä
ja kokoamisia. Viimein Siiri puristi pohkeensa ruunan kylkiin ja se
ampaisi laukkaan keskellä lumista peltomaisemaa. Viima löi vasten
kasvoja ja tyttö painautui vasten hevosen kaulaa, mutkaa lähestyessään
hän tiivisti istuntaansa ja hidasti Leevin ravin kautta käyntiin. Ohja
vapaina hän antoi Leevin astella kotiin.
Saatuaan Leevin takaisin tarhaan muiden hevosten kaveriksi, Siiri asteli
sisään, jossa muu perhe istui jo riisipuurolla. Ikävä yllätys oli, että
myös Sami oli löytänyt tiensä pöydän ääreen. Hiljaisena Siiri lappoi
puuroa punasaviseen kulhoon ja meni omalle paikalleen istumaan. Kulmat
kurtussa hän lisäsi puuroonsa kanelia, sokeria ja maitoa. Isä oli
äänessä ja hetken kuluttua Siiri tajusi, että tämä muisteli Paten
suurinta voittoa. Muu perhe näytti kyllästyneeltä, mutta Sami kuunteli
juttua innokkaan näköisenä.
- Ruotsalainen Svartsvala oli kisan ehdoton ennakkosuosikki,
peliprosentit yli yhdeksänkymmentä, suomalaisista parhaana pidettiin
hallitsevaa ravikuningasta. Paten kanssa saatiin ihan kohtalainen lähtö
ja jäätiin johtavan taakse. Svartsvala sai ihan rauhassa johtaa,
ravikuningas Veeran Loiste oli kuolemanpaikalla ja muut ulkomaanelävät
sen perässä. Takasuoralla ajattelin jo, että tämä oli tässä, hyvä jos
kolmoisrahoille selvitään, mutta kaarteessa se Ruotsin kaveri alkoi
käskyttää sitä hevostaan. En tiedä vieläkään mikä sille tuli, kai se
jotain näyttämisenhalua oli vai yrittikö se uutta ennätystä. No
kuitenkin, Svart lähti kuin hauki rannasta, mutta Loiste ei pystynyt
vastaamaan yhtään ja sen takana käännettiin jo kolmoselle. Minähän iskin
Patella kaasun pohjaan ja pääsin kääntämään kakkosradalle. Hetken se jo
näytti, että johtaja on tavoittamattomissa, mutta jostain Pate kaivoi
vielä yhden vaihteen. Ikinä ei ennen sitä, eikä sen jälkeen ole
kärryillä tuntunut samalta. Tuntui, että Paten kaviot ei edes
koskettaneet radan pintaa. Jumalauta me tultiin kovaa, yleisö huutaa ja
johtava valjakko lähestyy, mutta niin lähestyy maalikin. Päästään
tasoihin ja maali ylitetään ihan rinta rinnan. Ruotsalainen näyttää ihan
myrkyn nielleeltä ja minä kiittelen Patea minkä kerkeän, hetken
odottelun jälkeen meidät kuulutetaan Pohjoismaiden mestariksi
maalikamerakuvan perusteella, muutamalla sentillä. Ehdottomasti urani
hienoin voitto! Jussi selosti innostuneena.
- Vähän siistiä, Sami henkäisi.
- Kyllähän se vielä on noin ekan kerran kuultuna, mutta odotapa, kun
sadasviideskymmenes kerta tätä samaa juttua. Alkaa se hohto jo vähän
himmetä, Matias kuittasi oman lautasensa takaa.
- Poika perkele, Jussi hymähti.
- Kuinka Sami teillä vietetään joulua? Marja puuttui keskusteluun.
- Aika perinteisesti, syödään hyvin, on joulusauna ja vaihdetaan lahjat, Sami vastasi.
- Kuulostaapa kivalta, oletteko isäsi kanssa kahden vai tuleeko sukulaisia?
- Mummon kuoleman jälkeen on oltu ihan vaan kahden, poika kertoi ja otti lisää puuroa.
Pöytään laskeutui hiljaisuus. Siiri vilkaisi Samia ja tunsi pienen
häivähdyksen sääliä sisällään, tämä kuulosti kovin yksinäiseltä. Siirin
ajatuksiin nousi muisto, jossa poika painoi hänet karsinaa vasten
peittäen suullaan hänen suunsa. Samassa säälin tunne katosi ja tilalle
nousi tuttu viha. Sami vilkaisi ympärilleen ja kysyi hätäisesti:
- Millainen joulu teillä sitten on?
Marja vastasi melkein kiitollisena kysymykseen:
- Aatto ollaan ihan perheen kesken, koristellaan kuusi ja illalla
jaetaan lahjat. Huomenna tulee vanhempani, Jussin äiti ja meidän
sisarukset perheineen jouluaterialle, sitten onkin vähän enemmän vilinää
ja vilskettä.
- Mä vihaan niitä karjuvia kakaroita, Matias kirahti.
- Joulunhan pitäisi olla hyväntahdon aikaa, vielä yöpaidassa oleva Maria naljaili veljelleen.
- Ole siinä sitten hyväntahtoinen, kun kolme kakaraa riippuu jatkuvasti
lahkeessa kinuamassa taikatemppuja, pleikkarivuoroja tai jotain saatanan
piiloleikkiä.
- No niin lapset, joulurauha julistetaan ihan kohta. Aika siivota suut, Marja sanoi lapsilleen nuhtelevasti.
Sami kaapi lautasensa tyhjäksi ja alkoi tehdä lähtöä.
- Hyvää joulua vaan kaikille! Mä tulen sitten tapaninpäivänä seuraavan kerran, Sami vielä totesi ja asteli eteiseen.
Siiri söi puuroaan hiljaisena ja tuijotti ulos kirkkaaseen päivään
ajattelematta oikeastaan mitään. Olohuoneessa äiti alkoi laulaa tuttua
joululaulua, hymyillen Siiri nousi pöydästä ja lähti koristelemaan
kuusta yhdessä perheensä kanssa.
Osa 19
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti