Sami
laskeutui alas Leevin selästä ja silitti ihaillen ruunan kaulaa ennen
kuin lähti taluttamaan sitä kohti tallin ovea, vielä olisi ratsastettava
Patella. Hän oli jo tottunut ratsastamaan Siirin hevosilla ja pystyi
vähän vertaamaan niitä keskenään. Pate oli kuin vanha traktori, iso,
hidas ja luotettava. Minttu oli kuin farmari Volvo, järkevä ja vähän
jopa tylsä. Leevi taas oli kuin Ferrari, tarjosi vauhtia ja jännitystä
koko rahan edestä. Hän oli alkuun ratsastanut Siirin valvovan katseen
alla, mutta nyt hän uskalsi maastoillakin molemmilla hevosilla. Minttu
ja Leevi olivat selvästi Patea herkempiä ja kaikkien apujen kanssa piti
olla todella tarkka. Vasta nyt Sami ymmärsi Siirin jatkuvan niuhotuksen
istunnan tärkeydestä.
Tallissa Sami huomasi kengittäjän saapuneen, ilahtuneena poika tervehti
Tapsaa ja kiinnitti Leevin käytävälle. Uteliaana Sami meni lähemmäksi
katsomaan, kun Tapsa kengitti Puhkua.
- Taisi olla apua siitä erikoiskengästä mitä viimeksi esittelit? Sami kysyi.
- Jussin kanssa äsken puhuttiin asiasta, ja se ainakin sanoi että tamman
ravivarmuus on parantunut. Siinä työ taas tekijäänsä kiittää, mies
tuumasi ja naputti viimeisen naulan etukavioon kiinni.
Kengittäjä suoristautui ja siirtyi takajalan viereen, Sami oli jo palaamassa Leevin luo, kun Tapsa jatkoikin puhettaan:
- Milläs luokalla sinä olet?
- Mä oon kympillä, poika vastasi.
- Et ole ajatellut, että alkaisit kengittäjäksi? Tapsa kysyi ja katsoi Samia.
- No en ole, Sami hymähti.
- Kannattaisi ehkä miettiä, noin pitkä ja voimakas kaveri ja tulet vielä
hyvin juttuun hevosten kanssa. Jos asiansa osaa hyvin, niin tällä
alalla riittää kyllä töitä, mies päätti myyntipuheensa ja kumartui
lyömään uutta kenkää kiinni.
Mietteliäänä Sami palasi Leevin luo. Hänestäkö kengittäjä? Ei se ihan kuolleelta syntyneeltä idealta vaikuttanut.
***
Sami nyppi hermostuneena hupparinsa nauhoja ja tuijotti opinto-ohjaajan
huoneen ovea. Hän oli viime ajat pyöritellyt Tapsan ehdotusta mielessään
ja ajatus hevosiin liittyvästä ammatista kuulosti päivä päivältä
houkuttelevammalta. Viimein hän sai kerättyä tarpeeksi rohkeutta ja
koputti ovelle. Huoneesta kuului vaimea ”sisään” ja Sami avasi oven.
Koulun opinto-ohjaajana toimi eläkeikää lähentelevä Terttu Ikonen, hän
nosti katseensa tietokoneen näytöltä ja katsoi Samia kysyvä ilme
kasvoillaan.
- Hei Sami, voinko auttaa?
- Tulin vähän kysymään jatko-opiskeluista, poika sanoi ja kävi istumaan.
- Hienoa, mitäs sinä olet ajatellut?
- Oon tässä miettinyt kengittäjän ammattia, Sami sanoi melkein ujosti.
- Minä en tiennytkään, että sinä harrastat hevosia, nainen vastasi hymyillen.
- Viime syksynä aloitin ja sen tallin kengitysseppä mulle ehdotti tätä
ammattia. Ei mulla ole ollut mitään ideaa mihin kympin jälkeen ja mitä
enemmän olen tätä miettinyt sitä paremmalta se vaikuttaa. Mutten tiedä
yhtään missä kengittäjäksi voisi opiskella ja millaisilla papereilla
pääsee sisään, niin siksi mä tulin, Sami kertoi ja Terttu kuunteli
tarkkaavaisesti.
- Minä tunnustan heti kärkeen, että minullakaan ei ole antaa suoraa
vastausta tähän asiaan, mutta lupaan ottaa selvää, opo kääntyi jälleen
tietokoneensa näytön puoleen ja klikkasi hiirellä muutaman kerran.
- Pääsetkö huomenna tulemaan vartin yli yksi? Keskustellaan sitten enemmän.
- Kyllä mä pääsen, Sami vastasi.
- Hienoa, minä ilmoitan opettajallesi.
- Kiitos, mä tuun sitten huomenna, poika nousi tuolista ja lähti mieli keventyneenä ulos.
Sami käveli vihellellen Paten tarhalle. Hän oli iltapäivällä ollut
keskustelemassa Tertun kanssa ja saanut tietoa kengittäjäksi
opiskelusta. Hän oli yllättynyt, sillä mitään koulua kengittäjäksi ei
ollutkaan, oli vain koulutusohjelmia joihin sisältyi vähän kengitystä ja
paljon muuta hevosasiaa. Vasta oikea työ tekisi kengittäjän ja
näyttökokeen kautta pääsisi kengityssepäksi. Jos hän ei pääsisi kouluun,
vaihtoehtona olisi myös oppisopimuskoulutus, mutta sitä voisi myöhemmin
kysyä Tapsalta, nyt hän keskittyisi Pateen ja Minttuun.
- Missä asti meinasit Paten kanssa käydä? Siiri ilmestyi Samin viereen, kun poika oli satuloimassa ruunaa.
- Varmaan jättikiven kohdalla kääntymässä, Sami vastasi hetken mietittyään.
- Okei, miksi sä olet niin hyvällä tuulella? Siirin oli pakko kysyä katsottuaan Samia vähän tarkemmin.
Sami oli hetken vaiti, mutta päätti, että hän halusi kertoa Siirille tapaamisestaan opon kanssa.
- Tiesitkö sä, että Ahosen Tapsa ehdotti mulle kengittäjäksi ryhtymistä?
Sami aloitti jutun kertomisen, Siiri pudisti päätään kysymykselle.
- Oon miettinyt sitä aika paljon, ja se vaikutti aika hyvältä idealta.
Sain tänään opolta tietoa eri kouluista ja… Sami vaikeni, kun huomasi
Matiaksen tulevan valjashuoneesta. Mies kuitenkin meni suoraan ulos.
- Onko tämä joku salaisuus? Siiri kysyi kuiskaten.
- Tavallaan, Sami naurahti hämillään.
- Tai mä haluaisin ensiksi jonkinlaisen varmuuden tästä jutusta, ennen
kuin kerron siitä kaikille. Mutta jotenkin hienoa, että ekaa kertaa
ikinä mulla on ehkä jonkinlainen tulevaisuus, Sami vaikeni ja katui,
että oli avautunut jo vähän liikaakin.
Siiri kurtisti hämmentyneenä kulmiaan kuunnellessaan Samia.
- Kai sulla jotain suunnitelmia on ollut? Tai haaveita? Siiri kysyi.
- Ainut suunnitelma on päästä 18-vuotiaana yksin asumaan. Haaveet taas…
No niitä on vähän, eikä yksikään niistä koske sitä mitä minusta tulee
isona, Sami vastasi äänellä, joka sai Siirin pahoittamaan mielensä pojan
puolesta.
- Mä luulen, että susta tulee tosi hyvä kengittäjä, Siiri totesi
rohkaisevasti ja ihmetteli vähän itsekin, miksi oli niin tärkeää saada
alakuloinen ilme pyyhittyä pois Samin kasvoilta.
- Ihan tosi? Sami katsoi tyttöä yllättyneenä.
- Mä olen siitä varma, Siiri hymyili pienesti ja hänen virneensä leveni entisestään, kun Sami vastasi hymyyn.
- Nyt voisit lähteä sinne maastoon, että ehdit ratsastaa vielä Mintunkin, tyttö sanoi.
- Käskystä pomo, Sami vastasi ja lähti taluttamaan Patea ulos.
Osa 26
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti