Hevosenleikkiä, osa 11

Minttu ravasi halukkaasti pääty-ympyrällä puomien yli, oli lauantainen estevelmennus Annikan tallilla.

- Siiri muista säilyttää ulko-ohjan tuki, Nea yritä saada Pontius hereille, Niklas rentouta hartiat ja Kata ei päästä Neferiä ryntäämään, Annika antoi ohjeita ympyrän keskeltä.

Siiri tiesi, että tänään hänen pitäisi ottaa tunnista kaikki irti, tämä olisi viimeinen valmennus ennen torstain Helsinki International Horse Show-kilpailua. Minttu oli tuntunut kuuliaiselta jo tunnin alun väistöistä ja taivutuksista lähtien. Ratsukot vaihtoivat suuntaa ympyrällä ja ravasivat nyt oikeaa kierrosta. Ilmeisesti Annika oli tyytyväinen puomeihin, koska he saivat käskyn siirtyä käyntiin.

- Siiri saa aloittaa, eli kulmassa nostatte laukan ja ratsastatte pitkällä sivulla olevan kavalettisarjan yhdellä laukka-askeleella.

Tyttö ratsasti Mintun kulmaan ja nosti laukan, hevonen hyppäsi kevyesti neljä pikkuestettä.

- Muista rentous, Annika kommentoi ja käski Katan seuraavaksi.
Koko ryhmä hyppäsi kavaletit kahdesti, jonka jälkeen hevoset saivat kävellä pitkin ohjin. Viimeisenä harjoituksena oli muutaman esteen muodostaman radan ratsastaminen. Tällä kertaa Nea sai aloittaa, alussa oli helppo pysty, loiva käännös vasemmalle ja puna-valkoinen okseri, josta suhteutettu väli sarjalle ja viimeisenä lankkueste. Siiri piti Mintun liikkeessä ja seurasi sivusilmällä Nean ratsastusta. Viimein tuli Siirin vuoro, hän ratsasti laukassa voltin ja suuntasi ensimmäiselle esteelle. Siiri malttoi mielensä ja antoi Mintun tulla vähän vapaammin esteelle, pysty ja okseri ylittyivät sulavasti, sarjalla heidän lähestymisensä jälkimmäiselle esteelle epäonnistui ja Minttu ponnisti liian kaukaa. Takakavio kolahti puomiin, mutta se ei pudonnut. Siiri terästäytyi entisestään ja radan viimeinen este onnistui hienosti.

- Sarjalla sä otit liikaa kiinni ja hevonen sekaantui rytmissä, alku ja loppu meni ihan hyvin, Annika antoi palautteen heti radan jälkeen.

Hyppyjen jälkeen ratsastajat antoivat hevostensa kävellä vapaasti.

- Tehän olette kaikki aikaisemminkin kisanneet Areenalla? Kaukalo on pieni, muttei mahdoton. Kisapäivään valmistaudutte tutulla rutiinilla ja vaikka teitä jännittää, pitäkää hevoset rauhallisina. Siellä on pikkaisen enemmän hurlumheitä kuin meidän tallikisoissa. Radalla olette rentoja ja pidätte hyvän rytmin yllä. Teette parhaanne, se riittää, Annika luennoi kentän keskeltä. – Ja tietysti olis kiva, jos joku pääsis palkinnoille, niin kehtaisin tunnustaa, että olette mun oppilaita, opettaja vielä lisäsi ilkikurisesti hymyillen.

Siiri kiiruhti vaihtamaan Mintun tilalle Leevin. Oona, eräs ratsastuskoulun hevosenhoitajista, auttoi häntä laittamaan Leevin kuntoon ja lupasi hoitaa Mintun riisumisen. Siirin äiti, joka heidät oli kuljettanut paikalle, istui lämpimässä tallikahviossa. Marja toimi mielellään trailerin kuljettajana, mutta jätti hevosten käsittelyn sen osaaville.
Maneesissa Siiri ponnisti Leevin selkään ja liittyi jonon jatkoksi lämmittelyyn.

- Tänään perehdytään erityisesti lähestymisiin, mutta lähdetäänpä ravilla liikkeelle.

Ravissa Annika korjasi jokaisen istuntaa, mutta pian ryhmä aloitti maapuomien ylityksen. Leevi oli Minttua selvästi herkempi ja saadakseen sen kulkemaan oikein piti Siirin itse ratsastaa virheettömästi.

- Siiri ole tarkkana pidätteiden kanssa, ei liikaa. Lotta rentouta kättä ja älä unohda ulko-ohjan kunnollista tukea. Nea varmista, että puolipidätteet menevät läpi. Niklas lisää vauhtia.

Annika höykytti oppilaita aikansa puomityöskentelyllä, otsat hiestä helmeilevinä he saivat viimein antaa hevosten rentoutua käynnissä. Lyhyen tauon jälkeen ryhmä pääsi hyppäämään, kentällä oli yksi kahden pystyn sarja ja okseri. Siiri sai komennuksen aloittaa, hän nosti laukan lyhyellä sivulla ja ohjasi kohti ensimmäistä estettä. Leevi laukkasi innokkaasti kohti estettä, vähän liiankin innokkaasti, Siiri mietti ja yritti pidätellä ratsuaan. Hermostuneena Leevin pysähtyi kokonaan ja Siiri tuiskahti hevosen kaulalle.

- Sä päästit Leevin kaahottamaan jo tuolta kulmasta, otit liikaa kiinni ennen estettä, joten siitä kielto. Mä olen kyllä Siiri niin onnellinen, että sä sait tämän hevosen. Se ei anna mitään anteeksi, mutta kunhan tässä talven aikaan saadaan teidän säädöt kohdilleen, niin ensi kesänä te putsaatte palkintopöydät mennen tullen. Otapa uusiksi, Annika sanoi.

Naama punaisena Siiri nosti laukan, piti huolen, ettei tempo kohonnut liikaa ja ylitti sarjan puhtaasti. Pian oli aika siirtyä loppukäyntiin ja Annika antoi tämän ryhmän HIHS-kilpailijoille samat ohjeet kuin edelliselle kokoonpanolle. Siiri ei osallistuisi Leevillä vielä näihin kisoihin, ratsukolla ei ollut tarvittavia näyttöjä ja muutenkin kisaaminen kannatti aloittaa vähän pienemmistä ympyröistä.

Kotiin päästyään Siiri ei oikein tiennyt mitä olisi tehnyt, Minttu ja Leevi oli jo ratsastettu ja Calistalla oli vapaapäivä. Isä ja Matias olivat Lappeenrannan V75-raveissa, Päivi ajamassa harjoituslenkkiä ja äiti korjasi sisällä kokeita. Ensimmäistä kertaa tyttö toivoi, että Sami olisi tallilla. Hän olisi voinut pitää Samille ratsastustunnin ja pojasta olisi ollut seuraa iltapäiväksi. Viime aikoina hän oli huomannut, että tämä ymmärsi muistakin kuin mopoista ja toisinaan oli ihan hauskakin. Viimein hän keksi lähteä puhdistamaan varustearkkuaan torstaita silmälläpitäen.

Sunnuntaina Sami ilmestyi tallille puolen päivän jälkeen, Siiri harjasi käytävällä seisovaa Calia.

- Oot selvinny, tyttö tokaisi ja siirtyi harjaamaan hevosen toista puolta.
- Moi sullekin, ei musta eilen olisi tallille ollut. Hyvät bileet, olisit sinäkin tullut, Sami sanoi haukotellen.
Siiri tyytyi vain tuhahtamaan ja katsoi nyt kunnolla poikaa.

- Taisi olla aika kiihkeetä, iskitkö jonkun Twilight-fanin? Siiri kysyi suupielet nykien ja nyökkäsi pojan kaulaa kohti.

Sami tunsi poskiensa punehtuvan ja muisti kaulaa ja leukaa koristavat fritsut, pitäisi varmaan jatkossa jättää ne kiihkeimmät pissikset väliin. Samaan aikaan Matias saapui lenkiltä Veeruskan kanssa.

- Moi! Oliko hyvät bileet? Veditkö kunnon pleksit? Matias tiedusteli uteliaana.
- Ei siellä ainakaan ruokaa tarjottu, Samikin on yritetty syödä elävältä, Siiri ilmoitti ennen kuin poika ehti suutaan avata.
Matias katsoi tarkemmin Samia ja virnisteli tämän mustelmille.

- Kenet löysit? Oliko kuumakin tapaus?
- Yks Jonna vaan, Sami mutisi.
- Oi niitä aikoja! Mäkin muistan yhden kerran, kun yläasteen discossa vietin hyvin läheisen illan rinnakkaisluokkalaisen Sannan kanssa. Fritsuja oli kaula täynnä ja poskessakin muutama, Matias muisteli autuas hymy kasvoillaan.
- Aamupalalla isä vittuili armottomasti niistä jäljistä, mutta mun ihanan viaton pikkusiskoni Siiri kysyi: ”Matias, kuka sua on heitellyt mustikoilla?”

Pojat räjähtivät nauruun ja Siiri tunsi vuorostaan poskiensa punehtuvan.

- Maria siinä valisti siskoaan, että mitä ne jäljet on. Siiri tosin sen jälkeen puhui firtsuista, Matias vielä jatkoi juttuaan silmiään pyyhkien.

Siiri loi myrkyllisen katseen veljeensä ja lähti hakemaan Calistan satulaa, mokomat idiootit saisivat nauraa ihan vain keskenään. Siiri sai hevosensa nopeasti satuloitua ja samalla sulki korvansa poikien jutustelulta. Siiri lähti taluttamaan tammaa ulos, kun Sami huikkasi hänen peräänsä:

- Mites mun ratsastus? Onko sulla tänään aikaa?
- Laita Pate valmiiksi vartin yli kahdeksi niin katsotaan.
Kuten aina Siiri unohti kiukkunsa istuutuessaan hevosen selkään, hän ohjasi Calin kentälle ja seuraava tunti vilahti ohi kuin siivillä hänen keskittyessään perusratsastamiseen. Sami talutti Paten ulos tallista tasan viisitoista yli kaksi, Siiri oli tulossa kentältä Calistan kanssa ja huikkasi Samille ohjeet:

- Hyppää vaan selkään ja mene kentälle kävelemään, mä tulen kohta.
Siiri ilmestyi jonkun ajan kuluttua takaisin kentälle ja kipusi aidalle istumaan.

- Kokoa ohjat käsiin ja nosta harjoitusravi.
Seuraavat kaksikymmentä minuuttia Sami ratsasti voltteja, ympyröitä ja kiemurauria käynnissä, ravissa ja laukassa. Loppukäynnin aikana Siiri antoi palautetta:

- Sehän alkaa jo etäisesti näyttää ratsastukselta, ensi viikosta voidaan kokeilla esteitä. Tai oikeastaan pelkkiä puomeja, jos haluat.
- Tietysti kokeilen, Sami sanoi ja taputti tyytyväisenä Paten kaulaa.

Osa 12